Olen tässä viime aikoina miettinyt individualismia, jota tästä lähtien kutsuttakoon tässä kirjoituksessa yksilöllisyydeksi, työnohjaaja persoonan näkökulmasta. Työnohjaus, valmentaminen, mentorointi tai konsultointi ovat henkilölähtöistä sekä henkilökohtaista toimintaa. Vaikka työnohjauksessa ollaan asiakkaan asioiden äärellä, niin silti työnohjaajan persoonalla on merkitystä. Miksi?

Koska me olemme erilaisia. Toiset ovat nopeita liikkeissään ja toiset taas tarvitsevat aikaa pohtia asioita. Jos edellä mainittua todella karkeaa yleistystä käytetään, niin myös työnohjaajat ovat erilaisia niin persoonaltaan, kuin työmenetelmiltään. Toiset rauhallisempia, toiset vikkelämmin ratkaisukeskeisiä. Tämän vuoksi ohjattavalle joku työnohjaaja sopii paremmin kuin toinen. Tuo ei taas tarkoita sitä, että joku olisi parempi tai huonompi, mutta persoona tuo eroja.

Mä uskon siihen, että Suomessa työnohjauskoulutuksen saaneet ihmiset ovat hyviä ammatissaan ammatillisesti katsottuna. Ne erot muodostuvat sitten persoonien tai jonkin tietyn “osaamisalan” kautta. Joskus on hyvä, että ohjaaja on perillä tietyn ammatin käytännöstä, mutta joskus taas se, että työnohjaaja ei ole ole mitenkään perillä toimialasta voi olla se rikkaus.

Takaisin yksilöllisyyteen. Mä olen jotenkin usein kokenut, että olen “outolintu” ja jopa kenties ulkopuolinen. Ei silti ole ollut tarvetta todistella, jollain itselle ei tyypillisellä tai oudolla tavalla, jollekin jotain. Uskon yhä – ja näin olen aina uskonut, että toisia kunnioittamalla ja heitä kuuntelemalla saa aikaiseksi hyvää. Se ei poista minusta yksilöllisyyttä, eikä myöskään tee minusta jotenkin erilaista tai erityistä.

Vaikka tässä jauhan yksilöllisyydestä, niin ei kaikkien tarvitse olla älyttömän yksilöllisiä. Jotenkin koko asia (individualismi) on saanut nykyisin sellaiset ihmeelliset mittasuhteet ja mielikuvan, että kaikkien tulisi olla jotenkin korostetun persoonallisia. Kuitenkin suurin osa meistä hakee vaikka vaatteensa samoista kaupoista ja kampaavat tukkansa jonkin vallitsevan trendin mukaan.

Yksilöllisyydessä tärkeintä on itsetunto ja se, että tunnet olosi hyväksytyksi, ensin itsesi kanssa ja sitten vasta muiden. Toisten ihmisten kunnioittaminen on yksilöllisyyttä. Silloin kun kunnioitat muita, se tukee sitä seikkaa, että kunnioitat muiden erilaisuutta ja yksilöllisyyttä – et siis tuomitse. Ja kun kuuntelet ja olet läsnä se vahvistaa niin ympäristösi käsitystä Sinusta persoonana, johon voi luottaa. Samalla itsetuntosi ja yksilöllisyytesi vahvistuu.

Omalla kohdalla, kun ammatillisesti miettii, niin yksi tärkeä erottautumisen kohta on ollut yrittäjyys. Kun rupesin pohtimaan kenelle voisin todella olla hyödyksi, niin rupesin pohtimaan vertaisia ihmisiä ja syntyi yrittäjän työnohjaus ja yrityksen työnohjaus, joiden kautta olen onnistunut tavoittamaan asiakkaita. Niin ja noh, myös nämä omat verkkosivut sisältöineen ovat herättäneet kiinnostusta persoonallisuudellaan. Näin kommentoi eräs asiakas ”Googlettamalla ”työnohjaus yrittäjälle” löytyi sinun yrityksesi nettisivujen linkki. Yrityksen nimi vaikutti mielenkiintoiselta ja erottautuvalta, niin siksi linkkasin sen auki ja yrityksesi nettisivut puhuttelivat.”

Vielä jos muutaman sanasen sanoo yksilöllisyydestä. Olemalla yksilöllinen ei tarvitse olla ekstrovertti, jokaisen tilanteen haltuun suvereenisti ottava ihminen. Yksilöllisyys syntyy omasta varmuudesta ja se on asia mitä kannattaa koittaa kehittää. Koska tarinat ovat hyviä, niin kerron tähän yhden sellaisen, koska se liittyy aiheeseen.

Vuosia sitten olin levykaupassa töissä ja meillä kaupassa vieraili yksi nuori tyttö. Hän oli aina voimakkaasti gootti-tyylisesti meikattu. Hän oli hyvin hiljainen ja kyseli paljon, mutta todella varovaisesti sekä hiljaisella äänellä. Välillä kysymykset olivat ”erikoisia” ja se herätti itsessä huomiota, että kuka tämä nuori neito mahtaa olla? Ja tässä tytössä on jotain kummallisen vaikuttavaa. Tyttö oli Sofi Oksanen. Se miten tuosta hennosta ja varovaisesta – jopa pelokkaasta nuoresta tytöstä on tullut maamme yksi menestyksellisimmistä kirjalijoista on osoitus siitä, että olemalla oma itsesi, meistä kaikista tulee merkittäviä. Eikä sitä tarvitse mitata menestyksellä, vaan sillä miten itse voit ja koet itsesi sekä ympäristösi.

Nyt on ollut kyllä helvetin monimutkainen aihe, ja omat ajatuksetkin laukkaa sinne ja tänne. Varmaan se mitä kiteytetysti haluan sanoa, liittyy jotenkin hyvään itsetuntoon ja toisten kunnioittamiseen. Niiden kautta on mahdollista olla yksilöllinen.

Ai niin se vaikuttaja aspekti. Tee hyvin. Tutki ja kehitä itseäsi. Ota vastaan myös kritiikki. Silloin voit vaikuttaa itsesi kautta ympäristöösi. Jossain tilanteissa vaikuttaminen on myös suvereenia tietyn asian hallintaa tai ymmärtämistä, jonka kautta muut kiinnostuvat ja innostuvat kehittämään itseään.

Mukavaa syksyn jatkoa!

Voit myös kuunnella tekstin täältä.