Näin kun ajatellaan, niin tuntuu jotenkin hullulta, että kuitenkin käyttäydytään toisin. Onko taustalla rohkeuden puute? Pelkäävätkö ihmiset sitä, että kieltävä vastaus loukkaa toista? Tai, että se asettaa itsemme epämiellyttävään tilanteeseen josta poistutaan mieluummin hiljaa takaoven kautta, kuin kohdataan tilanne sellaisena kuin se on? Vai johtaako meidän oma epävarmuus meidät toimimaan tällä tavalla?

Tämä toimintatapa on valitettavasti hiipinyt parisuhteiden koukeroista myös työelämään, jossa etenkin työhaastatteluissa ihmisten saamat kokemukset ovat todella harmittavia. Se näkyy toisaalta myös tilanteissa, joissa asiakas ottaa yhteyttä – yhtäkkiä lopulta vaan kadotakseen mystisesti. Etenkin pienille yrittäjille tämmöinen tilanne on monella tavalla vaikea ja hankala hahmottaa, kenties edes hyväksyä. Tunne olla hyväksymättä tilannetta tai toimintaa, on kaikille “uhreille” tilanteesta riippumatta täysin oikeutettua.

Mikä tähän sitten voisi olla ratkaisu? Tai vähintään jonkinlainen lähtökohta, asettaa myös muiden tarpeet ja tunteet tasa-arvoisesti lähtöviivalle, yhtälailla kuin omat tarpeet. 

Yksi hyvä tapa on opetella myötätuntoa. Sitä on hyvä opetella muita kohtaan, mutta tarkastelun voi aloittaa itsestä, antaen sitä itselleen. Usein tekijät joista myötätunnon puute on lähtöisin, johtuu omasta itsestämme. Taustojemme ja elämän kokemuksemme kautta, me asetamme itsellemme vaatimuksia sekä “esteitä” jotka vaikuttavat myös toimintaamme toisia kohtaan – niin hyvässä kuin pahassa. 

Monissa uskonnoissa puhutaan myötätunnosta. Kristinusko puhuu “jokaisen ihmisen arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä”. Buddhalaiset sanovat, että  “myötätunto nousee kunnioituksesta elämän myötäsyntyistä arvokkuutta kohtaan – niin oman kuin muidenkin elämän”, jonka mukaan he näkevät tämän arvokkuuden kohoavan kaikista tärkeimmäksi arvoksi. Välittämättä uskonnoista tai niiden asettamista näkemyksistä, on myötätuntoista asennetta hyvä harjoittaa.

Oli miten oli, ei ole koskaan myöhäistä aloittaa huomioimaan toiset. Väittäisin, että se on usein parasta mitä voit ympäristölle tai ympäristössäsi tehdä. Kehitä siis itseäsi ja ole itsellesi armollinen – pyri toimimaan kykyjesi mukaan niin hyvin kuin pystyt. Niin ja itsemyötätunto on kehittymistä. 

Voit myös kuunnella tekstin täällä.