#14 MONIAJOA, VAI OHIAJOA?

Jos erilaisten päällekkäisten töiden ja tehtävien määrä sekä kerroksellisuus olisi tehon määrite, niin aika moni meistä niillä mittareilla on todella tehokas. Kolahtaako omalle kohdalle? Mikäli kohtuuton työmäärä ja työn käsikynkässä kulkeva aikapaine taas olisi ilmaistava jollakin sanalla, niin se olisi varmaan stressi. Marja-Liisa ja Marjut Manka viittaavat kirjassaan Työhyvinvointi Euroopan Työturvallisuus- ja työterveysviraston tekemään selvitykseen, jossa pohditaan stressin taloudellisia vaikutuksia seuraavasti,

“Työperäiset psykososiaaliset riskit, joihin stressikin kuuluu, vaikuttavat merkittävästi organisaatioiden tuloksellisuuteen. Globalisaatio ja markkinoiden vapautuminen, informaatioteknologian kehittyminen, uudenlaiset työjärjestelyt sekä tekemisen tavat ja demografiset muutokset, kuten ikäihmisten määrän voimakas kasvu, haastavat terveyden ja tuloksellisen työn. Tilannetta eivät helpota myöskään lisääntyneet työn aikapaineet, intensiteetti, monitehtäväisyys keskeytyksineen ja jatkuva uuden oppimisen vaatimus.” Onko kokemusta?

Mulla oli aikoinaan työkaverina Pasi (nimi ei ole muutettu), joka teki työtä niin sanotusti “omaan tahtiin”. Tämä hyvin rauhallinen ja perusteellinen kaveri keskittyi aina siinä hetkessä käsillä oleviin asioihin, eikä antanut muiden ympärillä olevien asioiden vaikuttaa siihen mitä oli tekemässä. Palvelu saattoi välillä olla hidasta, kun hän keskittyi siihen mitä oli tekemässä. Keskittyneenä hän ei aina reagoinut välittömästi asiakkaaseen, mutta en muista koskaan, että asiakas ei olisi tullut huomatuksi – se reagointi oli vain joskus verkkaisempaa. Kun asiaa katselee ihmisen luontaisen toiminnan ja pääkopan resurssien vinkkelistä, niin tuollainen toiminta on järkevää ja ihmisille luontaista. Asiat hoituu ja asiakasta palvellaan kiireettömämmin. Toki on selvää, että maailman meno oli 90-luvun alussa toisenlaista kuin nyt, mutta meille ihmisille yhteenasiaan keskittyminen on luonnollista, eikä se ei muutu vaikka maailma nopeutuu. Ainakaan samaan tahtiin. Mikä siis on oikeasti muuttunut?

Me luomme näppärästi itsellemme kiireen, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Miksi? Kun huomaat, että oravanpyörä lähti käyntiin ja tempo imaisee mukaansa, niin olisiko hyvä tarkastella tilannetta? Esittää kysymyksiä: Onko tämä järkevää? Mistä tämä johtuu? Mitä pyrin saavuttamaan? Onko tämä minulle hyväksi? Kenelle tämä on hyväksi? Kenen vuoksi toimin näin? Oman itseni vai jonkun muun? Mitäpä jos jätän tämän tekemättä ja teen sen huomenna, onko siitä kenellekään haittaa? Tärkeää toki on se, että teet asian jonka lupaat (itsellesi) tehdä.