MIETTEITÄ
#4 KUUNTELEMINEN JA LÄSNÄOLO
KUUNTELEMINEN JA LÄSNÄOLO.
Kuunteleminen on periaatteessa helppoa. Sen kun vaan on ja kuuntelee. Sitten vastaa jos kysytään tai kommentoi jos on jotain sanottavaa. Periaatteessa just noin, mutta tosi paljon muuta.
Tuossa aamupalan äärellä itsekseni istuessani rupesin selailemaan Youtubea ja jotenkin taas kerran ajauduin upean Tedeschi Trucks Bandin äärelle, ja törmäsin tähän versioon hienosta Midnight In Harlem -biisistä. Aiheeseen liittyen rupesin pohtimaan kappaleen alun soolo-osuutta ja toisen kuuntelemista sekä dialogia. Miten sitten joku biisi liittyy mitenkään kuunteluun? Siksi, koska musiikki on hyvä esimerkki kuuntelemisesta, keskustelusta sekä kokemisesta – tunteista.
Jos kyseistä kappaletta ajattelee esimerkkinä, niin alussa äänessä on kitaristi. Saksofonisti kuuntelee tarkasti mitä kitaristi kertoo ja hyppää kohta mukaan keskusteluun. Tästä lähtee käyntiin dialogi jossa molemmat reagoivat toistensa ilmaisuun ja lopulta koko ympäröivä “kuuntelijoiden joukko” eli bändi yhtyy mukaan “puhumaan”.
Musiikkiin liittyy aina kuunteleminen. On sitten ihan konkreettista musiikin kuuntelua, tai sitten soittamisessa tapahtuvaa orkesterin välistä dialogia. Soittaessa on kuunneltava mitä muut “kertovat”. Siksi se on yhtälailla dialogia siinä missä ihmisten välinen keskustelu.
Kuuntelemalla voit reagoida asioihin eri tavoin – kokea ne samanlaisina kuin henkilö joka asian sinulle kertoo. Tai voit tuoda esille oman näkökulmasi, joka voi olla uusi ja yllättävä, joka oletettavasti tuo mukanaan erilaisia reaktioita vastaanottajassa.
Kuunteleminen vai kuuleminen?
Luultavasti olet ollut tilanteessa, jossa olet kysynyt “Kuuntelitko mitä mä sanoin?” johon vastaus on “Kyllä mä kuulin.”. Meikäläisen mielestä kuuntelemisella ja kuulemisella on eroa – aikalailla paljon onkin. Pelkästään sanonta “kuulin puhuttavan” erottaa nämä toisistaan merkittävästi.
Kuunteleminen on läsnäoloa. Tämä on olennainen, kuuntelemiseen ehdottomasti liittyvä seikka. Mikäli vastaanottaja ei ole läsnä, niin on vaikeaa (mahdotonta) keskustella. Jos vanhempi ei ole läsnä ja kuuntele mitä lapsella on kerrottavaa tai kysyttävää, niin tällä on monenlaisia vaikutuksia. Kuuntelemisen ehdoton vaatimus on läsnäolo – ja se on myös kuuntelemisen täydellinen voimavara.
Kuuleminen taas on – kuulemista, johon ei välttämättä liity edes tilanteeseen liittyvää paikalla oloa – ohimennen kuultua.
Läsnäolo on merkittävää myös erilaisissa ihmisten välisissä tapaamisissa, koska se antaa mahdollisuuden havainnoida muiden reaktioita, ilmeitä ja eleitä joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia vaikkapa pohdittavan pulman ratkaisemisessa. Korealaisilla on käsite Nunchi, joka karkeasti voidaan käsittää sosiaaliseksi herkkyydeksi. Tämä tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että ihminen pystyy havaitsemaan toisten mielialat olemalla heidän lähellään sekä keskustelemalla heidän kanssaan. Luulisin, että olet ollut tilanteessa, jossa pelkästään olemalla läsnä olet pystynyt havainnoimaan tilanteessa olevat positiiviset pirskahdukset tai jännitteet.
Miksi siis tällaista pohdintaa? Näillä sivuilla olen julkisesti maininnut arvoni, jotka ovat kuunteleminen, läsnäolo ja auttaminen. Siksi tämä on asia jota pohdin oikeastaan päivittäin, koska se tuottaa itselle niin onnistumisen, kuin riittämättömyyden tunteita. Haluan tulla paremmaksi kuuntelijaksi sekä oppia olemaan paremmin läsnä. Tätä kautta haluan kehittää itseäni, jotta pystyn paremmin auttamaan muita.
Olen jo vuosia pohtinut ja puhunut muun muassa myyjän tärkeimmästä ominaisuudesta, joka on kuunteleminen. Kuuntelemalla ja olemalla läsnä, on mahdollista tehdä kauppaa. Silloin ei ole väliä onko myynti ratkaisukeskeisen palvelun tarjoamista, tai autokauppaa.
Tähän loppuun vielä paluu musiikin ja kuuntelemisen merkitykseen. Oma taustani, niin musiikkiterapian opinnoista, kuin lapsuudesta asti mukana kulkenut soittaminen, sekä musiikin kuluttaminen eri muodoissaan, on itselle luonnollinen lähtökohta pohtia ja tehdä asioita.
Merkittävin syy kuitenkin on se, että me koemme ja elämme tunteiden kautta – oli sitten musiikkia tai ei.
Jouni Aavaluoma ja Kaija Oivamäki-Tähtinen ovat kirjoittaneet seuraavaa “Musiikin kautta voi löytää oman tunnetilansa ja sen avulla voi oppia ymmärtämään paremmin itseään ja muita ihmisiä. Musiikki lisää vuorovaikutusta ja saa aikaan mielihyvää. Musiikin on todettu myös rauhoittavan mieltä ja kehoa.” (Musiikkipsykoterapia. Teoksessa M.O. Huttunen & H. Kalska. Psykoterapiat. Porvoo: Bookwell Oy, 287- 292. Suomi.).
Mutta me haluamme myöskin puhua tunteistamme ja se yleensä jo auttaa. Siihen tarvitaan “vaan” kuuntelemista ja läsnäoloa – helppoa.
Voit myös kuunnella tekstin täällä.

#43 ÄLÄ KOSKAA POIKKEA TIELTÄ
”Älä koskaan poikkea Tieltä.”
道を外れるな
”Dō o hazureru na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen kahdeskymmenesensimmäinen ja viimeinen sääntö.
“Tie” (dō) viittaa elämäämme koskevaan kokonaisvaltaiseen suuntaan.

#42 SAATAT HYLÄTÄ KEHOSI, MUTTA ÄLÄ KOSKAAN HYLKÄÄ KUNNIAASI
”Saatat hylätä kehosi, mutta älä koskaan hylkää kunniaasi.”
身を捨てても、名利を捨てるな
”Mi o sutetemo, myōri o suteru na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen kahdeskymmenes sääntö.
Ihmisarvo ja tekojemme seuraukset, niin työelämässä kuin elämässä yleensäkin.

#41 KUNNIOITA BUDDHAA JA JUMALIA, MUTTA ÄLÄ ODOTA HEILTÄ APUA
”Kunnioita Buddhaa ja jumalia, mutta älä odota heiltä apua.”
仏神を尊びて、頼み申すな
”Butsushin o tattobite, tanomi mōsu na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen yhdeksästoista sääntö.
Me uskomme eri syistä ja eri tavoilla. ”Haemme merkitystä elämään. Usko antaa elämälle syyn ja suunnan.”

#40 ÄLÄ TAVOITTELE OMAISUUTTA TAI MAATA VANHUUTTASI VARTEN
“Älä tavoittele omaisuutta tai maata vanhuuttasi varten.”
一生の間、老後のために財産や領地を求めるな
”Isshō no aida, rōgo no tame ni zaisan ya ryōchi o motomeru na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen kahdeksastoista sääntö.
Meillä Suomenniemellä on todella pitkä historia niukkuudesta.