MIETTEITÄ
#36 ÄLÄ PIDÄ KIINNI ASIOISTA, JOITA ET ENÄÄ TARVITSE
“Älä pidä kiinni asioista, joita et enää tarvitse.”
不要なものに執着するな
”Fuyō na mono ni shūchaku suru na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen neljästoista sääntö.
Luopuminen. Irtipäästäminen.
Zen-filosofinen ajatus ”Vapaus syntyy, kun ei enää takerru edes hyviin asioihin” on voimakas näkemys. Eikö se ole täysin ristiriidassa sen kanssa mitä meille usein kehoitetaan tekemään ”vahvistamaan hyvää”?
Musashin näkemys on, että kiinnittyminen turhaan tai vanhentuneeseen estää vapautta ja kulkemasta Tietä. Siksi myös hyvät asiat voivat olla kuormana. Ohje koskee, sekä fyysisiä esineitä, että henkisiä taakkoja, ajatusmalleja, velvollisuuksia ja identiteettejä – kyse on kaikesta, mikä on menettänyt tarkoituksensa tai merkityksensä.
Omakohtaisesti on tänä vuonna joutunut miettimään monenlaista luopumista, aina tavoista tavaroihin. Oon joutunut välillä perustelemaan itselle todella tiukasti miksi pitää kiinni jostain jota ei ole käyttänyt vuosiin. Miettinyt yrityksestä luopumista Konkurssi-podcastissa ja haastavassa maailman tilanteessa. Katsellut kun lapset kasvavat ja millaista on kun he eivät ole tarpeineen ensimmäisenä kysymässä meikäläiseltä apua – luopumista sekin.
Sitten taas koittanut luopua jostain jota en tarvitse, mutta havainnut ettei ilmeisesti kukaan muukaan. On pitänyt luopua murehtimasta asiasta johon ei ole mitään vaikutusvaltaa ja keskittyä hetkeen.
Voiko luopuminen olla kasvamista, tilan tekemistä uudelle? Tai uuden oppimista?
Miten vanhoista mielikuvista, titteleistä tai tavoista irtipäästäminen tekee tilaa oppimiselle?
“Kun en enää tarvitse sitä, kuka olin – alan nähdä kuka olen.”
Materian maailman aikaan luopuminen tuo oman kuormansa elämään. Elämme ajassa, jossa on:
liikaa tavaraa, mutta silti koemme tunnetta vajavaisuudesta,
nopea tavaran kierto, mutta silti vaikeus luopua,
saatavuuden yltäkylläisyys, mutta merkityksellisyyden puute.
Miten tätä voi korjata?
Siirrelessäsi tavaraa paikasta toiseen, voisit kysy itseltäsi reilun rehellisesti:
“Palveleeko tämä enää?”
Voit myös todeta: “Kiitos, nyt päästän sinut menemään.”, koska tavara et ole sinä. Tarina jää – vaikka esine lähtee.
Ei kaikkea kerralla, vaan luovu osissa.
Vähennä pikkuhiljaa, äläkä tee projektista taakkaa. Mielummin rituaali kuin suoritus.
“Turha painaa alas. Ole kevyt, kulje eteenpäin.”
#dokkodo
#dokkōdō
#miyamotomusashi
#äläkpidäkiinniasioistajoitaetenäätarvitse
työnohjaus
valmennus
coaching
oldsoul
oldsoulcoaches
teppohaapasalo
Tämä teksti on alunperin julkaistu LinkedInissä 8.7.2025 ja näitä julkaisuja laitan tänne luettavaksi myös. Ota LinkedInissä seurantaan @oldsoul@teppohaapasaloja #oldsoulcoaches niin pysyt kärryillä mitä ajatuksia mielessäni pyörii.
Ai niin ja teen näistä teksteistä audioversiot heti kun ennätän. Audioversiot löydät täältä.

#43 ÄLÄ KOSKAA POIKKEA TIELTÄ
”Älä koskaan poikkea Tieltä.”
道を外れるな
”Dō o hazureru na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen kahdeskymmenesensimmäinen ja viimeinen sääntö.
“Tie” (dō) viittaa elämäämme koskevaan kokonaisvaltaiseen suuntaan.

#42 SAATAT HYLÄTÄ KEHOSI, MUTTA ÄLÄ KOSKAAN HYLKÄÄ KUNNIAASI
”Saatat hylätä kehosi, mutta älä koskaan hylkää kunniaasi.”
身を捨てても、名利を捨てるな
”Mi o sutetemo, myōri o suteru na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen kahdeskymmenes sääntö.
Ihmisarvo ja tekojemme seuraukset, niin työelämässä kuin elämässä yleensäkin.

#41 KUNNIOITA BUDDHAA JA JUMALIA, MUTTA ÄLÄ ODOTA HEILTÄ APUA
”Kunnioita Buddhaa ja jumalia, mutta älä odota heiltä apua.”
仏神を尊びて、頼み申すな
”Butsushin o tattobite, tanomi mōsu na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen yhdeksästoista sääntö.
Me uskomme eri syistä ja eri tavoilla. ”Haemme merkitystä elämään. Usko antaa elämälle syyn ja suunnan.”

#40 ÄLÄ TAVOITTELE OMAISUUTTA TAI MAATA VANHUUTTASI VARTEN
“Älä tavoittele omaisuutta tai maata vanhuuttasi varten.”
一生の間、老後のために財産や領地を求めるな
”Isshō no aida, rōgo no tame ni zaisan ya ryōchi o motomeru na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen kahdeksastoista sääntö.
Meillä Suomenniemellä on todella pitkä historia niukkuudesta.