#32 ÄLÄ ANNA HALUN TAI RAKKAUDEN OHJATA ITSEÄSI

”Älä anna halun tai rakkauden ohjata itseäsi.”

色に心をうごかすな。
”Iro ni kokoro o ugokasu na”

on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen kymmenes sääntö.

Nyt ollaan tukevasti kiinni asketismissa ja Dokkōdōn ytimessä. Mitä tästä voi sitten ammentaa työelämään? Mitä haluja, saati rakkautta työelämään liittyy?

Haluja on monenlaista,

Haluamme näyttää osaamisemme ja olla sitä kautta hyväksyttyjä, sekä kelvollisia. Haluamme vaikuttaa ja saada arvostusta. Molemmat ovat ihmisten kaksi tärkeää perustarvetta. Tätä me toivomme ja tätä me haluamme saada.

Halumme voi kohdistua johtamiseen, tai jonkin itselle tärkeän asian edistämiseen.

Tällöin syntyy mahdollisuus, että tärkeät ja hyvää tarkoittavat ajatukset muuttuvat niin, että ratkaisut tehdään miellyttämisen, pelon tai kunnianhimon ohjaamina, eikä arvopohjaisesti. Kun lähtökohta muuttuu omien halujen mukaan johtamiseksi, tai oman asian ajamiseksi ”väkivalloin”, kriisi on herkässä.

Me myöskin rakastumme. Esimerkiksi omiin ideoihimme tai näkemyksiänne. Muodostuu tilanne jossa emme näe ”metsää puilta”, tai puutteita ja riskejä.

Mikäli jokin projekti tuntuu erityiseltä, voi objektiivisuus hämärtyä. Yhtälailla silloin kun pidät tiettyä kollegaa erityisenä, tai jopa rakastut häneen näkemys hämärtyy.

Zen-buddhalaisuudessa halu ja rakkaus ymmärretään kiinnittymisen muotoina. Aistihalua, seksuaalisuutta, mukavuutta, mainetta, kiintymystä ja nautintoa ei sinänsä nähdä “pahoina”, mutta jos ne alkavat ohjata henkilön käyttäytymistä ja toimintaa, ajatellaan että mieli menettää vapautensa.

“Vapautus ei tule halun täyttämisestä, vaan halun läpinäkemisestä.”

Musashi kehottaa suhtautumaan haluihin, tunteisiin ja kiintymykseen seuraavasti,

älä seuraa niitä sokeasti,

älä anna niiden sumentaa harkintaa,

älä tee ratkaisuja, joissa tunteen ohjaus voittaa tien eli tarkoituksen.