Mulle tuli tämä pohdinta eteen viime keväänä. Uupumus töissä olevaan tilanteeseen ja täysi mielenkiinnon lopahtaminen yritykseen ja sen pyörittämiseen sekä kehittämiseen liittyviin asioihin. Oli pysähdyttävä. Oli pohdittava. Niin ja lopulta oli oltava rohkea.

Olen ollut yli viidentoista vuoden yrittäjyyden aikana se, joka on jäänyt yritykseen vaikka on ollut tiukkaa ja vaikeaa. En ole luovuttanut, no en kun se ei kuulu luonteeseen. Nyt oli tilanne se, että oli katsottava asiaa oman jaksamisen vinkkelistä – usean kerran, pohtien. ”Miltä minusta tuntuu?” ja ”Mitä menetän ja mitä saan?”.

Siihen sisältyy tuo osaamisen tunnistaminen, onnellisuuden ja hyvän olon tavoittelu sekä ajatus: minä, elämä ja yrittäminen. Se vaatii rohkeutta katsoa olemassa olevaa tilannetta ja osaamista, ympäröivää maailmaa ja sen tuomia mahdollisuuksia, epävarmuuden potkimista kasseille sekä rohkeutta ajatella asiaa omasta näkökulmasta ja hypätä uuteen.

Rupesin sitten loppukeväästä lähtien ottamaan aikaa ja etäisyyttä asioihin jotka koskevat taikka liippaavat läheltä omaa työtä sekä yrittäjyyttä. Pohdinta teki hyvää. Sen myöntäminen, että olen huonossa hapessa ja heikko, enkä kykenevä tekemään kaikkea – oli vapauttavaa ja samalla erityisen voimaannuttavaa. Asioiden tekeminen joita ei yleensä tee tai ei ole edes koskaan tehnyt olivat hyvää ”terapiaa”. Mutta täysi tekemättömyys se vasta hyvää olikin.

Onneksi tässä “prosessissa” oli mukana ihmisiä joiden kanssa pystyi asioista puhumaan. Se on tärkeää! On hyvä, että keskustelukumppaneita löytyy lähipiiristä, kotoa ja ystävistä. Joskus se ei riitä ja sen takia on hyvä ottaa mukaan joku ulkopuolinen. Oman matkani ensimmäiselle pysäkille “Heikkouden rohkeuteen”, johti minut tähän tilanteeseen missä nyt olen – kokemusasiantuntijaksi. Siksi kysynkin: Voinko auttaa Sinua?

Voit myös kuunnella tekstin täällä.