#18 ELÄMÄ ON ELETTÄVÄ. TEE SE MIELUISASTI.

Pitkä viikonloppu lasten kanssa on kääntynyt takaisin arkeen. Tunne lasten lähdön jälkeen on jälleen kerran ontto, riittämätön, haparoiva ja tyly.

Syynä mainittuihin tunteisiin ei ole väsyminen ja yhdessä touhuaminen, vaan etävanhemman valtava kaipaus lapsiin. ”Onneksi” voi kompata sanontaa ”lapset ovat vain lainassa” – se lohduttaa hieman.

Nuo edellä mainitut tunnetilat ovat sellaisia joihin on helppo upota, kuten saapas uppoaa suonsilmään. Niissä on näppärä rypeä jos haluaa, ja pois pääsyä voi helposti vetkutella.

Miten sitten riepotella itsensä irti näistä haparoivista tunteista?

Kenties näin,

1. Älä jämähdä – tee jotain. Tämä ei ole työllisyyspoliittinen kannanotto, vaan ihmisten kanssa keskusteluissa usein (aina) esille nouseva seikka. Olisi tosi helppoa olla vaan, siihen voi näpsästi jämähtää. Kuitenkin itselle tärkeiden asioiden parissa ”touhuaminen” luo ja tuo ”tolkkua elämään”. Itsekukin tietää itse mikä on itselle parasta. Ajatustyötä tekevälle se tekeminen voi olla konkreettista ja toisin päin.
2. Keskustele erilaisten ihmisten kanssa. Muista kuunnella mitä he sanovat ja mitä asiaa heillä on.
3. ”Liike on lääke” sanotaan ja siinä on vinha perä. Jo antiikin filosofit ”vain” kävelivät jotta ”ajatus kulkee paremmin”. Siitäkö on sanonta saanut nimensä? Sattumaako?

Nuo kolme toimivat minulle? Kenties sinulle?