MIETTEITÄ
#16 MÄÄRÄLLINEN VAI LAADULLINEN?
1+1=2
2-1=1
1×1=1
1:1=1
Laskeminen on helppoa ja asioiden laittaminen numeroina exceliin myös. Mitä isommista numeroista on kyse, niin sitä hienommalta tai pahemmalta näyttää. Isojen lukujen perusteella on helppoa ja hyvä perustella myös isoja päätöksiä.
…mutta,
onko se laadullista?
Mulle on matematiikka ollut aina vaikeaa. Vaikka työssä (excel) taulukko on ollut oivallinen apuväline, niin silti mulla on siihen varsin etäinen, joskus jopa vihamielinen suhde. Mua ärsyttää suunnattomasti, kun asioita arvioidaan ja perustellaan vaan numeroina, kuten vaikka työmäärää. ”Kuinka paljon tähän menee työaikaa?” on tyypillinen kysymys, vaikka pitäisi ajatella asiaa laadullisesti sen kautta mitä arvoa tehty työ tuottaa. Vaikka itsekin teen pääosin arvoa tuottavaa työtä, niin vuosikymmenten toimintamalli on juurtunut toimintaa eli taulukko esiin ja ”kuinka monta tuntia tähän menee?”. Se vasta ärsyttää!
Miksi me arvioimme tai meitä pyydetään määrittämään työnkustannus tunteina arvon tuottamisen sijaan? Vai onko näin? Onko kyse pinttyneistä tavoista, vai ”maan tavasta” toimia? Vai onko se edes näin, vaaditaanko edes? Miten tätä voisi korjata arvolöhtöiseksi?
Ymmärrän kyllä hyvin sen, miksi työmäärä on helppo määrittää ajallisesti numeroina, koska ”tulos” näkyy näppärästi excelissä. Mutta luovan työn arvoa yritykselle ei voi suoraan määrittää. Tällöin tuntiarviointi on huono ja jopa kyseenalainen tapa. Tästä on Petri Matero usein oivasti puhunut.
Kenties vielä vastuuttomampaa on ajatella ihmisten tuottamaa arvoa numeroina. Jää väkisinkin ajatus, kuinka vastuutonta on ajatella ihmisiä numeroina taulukossa, kun kyseessä on ihmisten työ?
Juttelin vuosia sitten vanhan naapurini kanssa, jolla töissä oli käynnissä YT-neuvottelut ja hän sanoi näin: ”Miten nämä Hankenin heput oikein toimivat? He laittavat exceliin numeroita, joilla perustellaan, että Sirkku ”saa” lähteä, koska on kustannuksiltaan kallista työvoimaa. Miten hänen vuosikymmenten työelämässä ja juuri tässä yrityksessä saama tieto ja taito siirretään eteenpäin? Mikä on sen arvo? Miten se lasketaan? Sitä ei excel kerro tai huomioi.”. Niinpä?
On jotenkin hassua, että monimutkaisia asioita tarkkaillaan vaan numeroina ”laittamalla numerot tiskiin”. Maailma ei kai ole niin yksinkertainen, että asioita voi ”aina” laittaa numeroiksi. Näin humanistina näen, että ainakaan ihmisiä koskevia ei voi. – ”We are not numbers”. Moninaiset asiat vaikuttavat kokonaisuuteen, joten numeroilla määrittäminen tai päättäminen ei ole ”aina” hyvä vaihtoehto. Vai miten on?
En myöskään vältä, että numeraaliset arviot tai laskelmat ovat turhia. Niiden kautta on hyvä havaita vaikka kehitystä tai taantumista, mutta silloin kun puhutaan ihmisistä ja heidän arvostaan se ei voi olla niin.
Olisiko silloin hyvä ”lyödä tiskiin” ihmisiä arvostava laadullinen keskustelu ja asioiden tarkastelu?
laadullisuus
arvopohja
numerot
inhimillisyys
työnohjaus
valmennus
coaching
oldsoul
oldsoulcoaches
teppohaapasalo
methodfubar
Tämä teksti on alunperin julkaistu LinkedInissä 1.11.2024 ja näitä julkaisuja laitan tänne luettavaksi myös. Ota LinkedInissä seuraantaan @oldsoul @teppohaapasalo ja #oldsoulcoaches niin pysyt kärryillä mitä ajatuksia mielessäni pyörii.
Ai niin ja teen näistä teksteistä audioversiot heti kun ennätän. Audioversiot löydät täältä.

#43 ÄLÄ KOSKAA POIKKEA TIELTÄ
”Älä koskaan poikkea Tieltä.”
道を外れるな
”Dō o hazureru na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen kahdeskymmenesensimmäinen ja viimeinen sääntö.
“Tie” (dō) viittaa elämäämme koskevaan kokonaisvaltaiseen suuntaan.

#42 SAATAT HYLÄTÄ KEHOSI, MUTTA ÄLÄ KOSKAAN HYLKÄÄ KUNNIAASI
”Saatat hylätä kehosi, mutta älä koskaan hylkää kunniaasi.”
身を捨てても、名利を捨てるな
”Mi o sutetemo, myōri o suteru na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen kahdeskymmenes sääntö.
Ihmisarvo ja tekojemme seuraukset, niin työelämässä kuin elämässä yleensäkin.

#41 KUNNIOITA BUDDHAA JA JUMALIA, MUTTA ÄLÄ ODOTA HEILTÄ APUA
”Kunnioita Buddhaa ja jumalia, mutta älä odota heiltä apua.”
仏神を尊びて、頼み申すな
”Butsushin o tattobite, tanomi mōsu na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen yhdeksästoista sääntö.
Me uskomme eri syistä ja eri tavoilla. ”Haemme merkitystä elämään. Usko antaa elämälle syyn ja suunnan.”

#40 ÄLÄ TAVOITTELE OMAISUUTTA TAI MAATA VANHUUTTASI VARTEN
“Älä tavoittele omaisuutta tai maata vanhuuttasi varten.”
一生の間、老後のために財産や領地を求めるな
”Isshō no aida, rōgo no tame ni zaisan ya ryōchi o motomeru na”
on Miyamoto Musashin ”Dokkōdō” – “Yksinäisyyden tie” -teoksen kahdeksastoista sääntö.
Meillä Suomenniemellä on todella pitkä historia niukkuudesta.