MIETTEITÄ

#10 INNOSTUMISEN PITOVOIMA

Me ollaan varsin usein ystäväni ja kollegani Karin kanssa keskustellessa puhuttu siitä, että kun tehdään jotain asiakkaan rahoilla, niin sillä tulisi olla jonkinlainen pysyvä vaikutus ja mieluiten positiivinen sellainen. No niin varmaan kaikki näin ajattelevat – toivottavasti. Nyt viittaan erityisesti niihin tilanteisiin kun joukolla innostutaan ja saadaan ideoita. Kuitenkin arjen koittaessa nuo asiat, joista työpajassa tai retriitissä innostuttiin, valitettavan usein ja  nopeasti vaipuvat unholaan, eivätkä muodostu positiiviseksi rutiiniksi. Innostuminen on jo itsessään todella merkittävä asia, mutta kyllähän innostumisen aikaansaamien voimavarojen käyttöön valjastaminen olisi mielestäni aika pirun tärkeää.

Innostamisessa ja innostumisessa ei siis todellakaan ole mitään vikaa, vaan päinvastoin. Me ihmiset innostutaan eri tavoin erilaisista asioista ja erilaisin metodein – se on hienoa ja elämää rikastavaa. Harmillista vaan on, että sitä intoa ei sitten välttämättä saada vietyä käytäntöön tai arkeen. Se taasen on mielestäni niin henkinen, kuin taloudellinen “harmi”, koska onhan innostunut ihminen tehokas ja tuottava, ihan mistä vinkkelistä katsottuna vaan. Juuri siksi sitä innostumista olisi syytä ruokkia, koska se on positiivinen voimavara.

Eija Hinkkala kirjoittaa: Innostuessamme keskitymme täysillä siihen, mikä juuri sillä hetkellä on tärkeää. Kun haaste ja osaamisemme kohtaavat toisensa sopivassa suhteessa, hupsahdamme huomaamattamme flow-tilaan. Uppoudumme tekemiseen, niin että unohdamme syödä, juoda, käydä pissalla. Unohdamme jopa itsemme, muusta puhumattakaan. Homma hoituu kevyesti, kuin leikkien. Olo on onnellinen.”.

Mistä sitten johtuu se, että me herkästi “unohdetaan” innostavat asiat? Miksi me “luovutetaan” tai löydetään mieluummin jotain uutta kivaa? Miksi ei aktivoida opittua, oivallettua tai olemassa olevaa? Miten innostumista saisi pidettyä yllä niin, että siitä tulee osa päivittäistä toimintaa? Miten me saataisiin aikaan se innostumisen pitovoima?

Meillä itsekullakin hyvätkin tavoitteet vaan hiipuvat erilaisten syiden takia. Johtuuko se juuri tuosta aiemmin mainitusta ihmisten erilaisuudesta? Vai ollaanko me lähes aina ja poikkeuksetta liian kiireisiä viemään uusia hyviäkin asioita käytäntöön? Voiko sitä jopa kutsua itsekkyydeksi tai/vai laiskuudeksi, kun emme saa uutta käytäntöön? Vai johtuuko “saamattomuus” ympärillä olevista asioista – ympäristöstä tai johtamisesta? Syitä on varmaan jälleen niin paljon kuin meitä on, mutta palataan takaisin “miten me saataisiin aikaan innostumisen pitovoima?”.

Mitä tapahtuu kun me innostumme?

  • Energisoidumme jolloin haluamme oppia ja mennä eteenpäin
  • Olemme tavoitteellisia johon sytymme tehdessämme innostavia asioita
  • Innostuminen näkyy ja välittyy ympäristöön – innostaa muita ympärillämme
  • Elämämme tuntuu tyydyttävältä ja tuo meille iloa sekä rauhaa
  • Siedämme epämukavuuksia, jolloin uskallamme kohdata niitä ja löydämme myös helpommin ratkaisuja

Tuossa on aika monta syytä, joiden ylläpitäminen tuntuu ainakin itselle perin järkevältä. Vai mitä olet mieltä?

On olemassa sanonta “älä koita syödä norsua kokonaisena”. Se pitää paikkansa myös innostumisen pitovoiman ylläpidossa. Kannattaa siis edetä pienin askelin – tai ahmimatta. Voisit ajatella innostumisen pitovoiman ylläpitoa, kuten vaikka salilla käyntiä. Yksi tai kaksi kertaa ei näy missään – paitsi kipeytyneissä lihaksissa, mutta toisto ja rutiinit järkevissä määrissä tuovat tulosta. Toivottavasti nämä muutamat vinkit, auttavat Sinua hitaasti kiiruhtamiseen ja innostuneisuuden pitovoiman ylläpitoon,

  1. Päivittäinen innostumisten ja onnistumisten jakaminen. Jaetaan toisillemme “valoisia” asioita. Tähän voi varata 10–15 minuuttia päivässä, vaikka yhteisessä kahvihetkessä.
  2. Viikoittain joku työyhteisöstä kertoo yhden innostumisen tai oivaltamisen – erityisen merkittävän hetken, asian tai syyn. Pohtikaa yhdessä, millaisia oivalluksia se itsessä herättää ja miten voitte ottaa tämän oivalluksen päivittäiseen käyttöön työyhteisössänne. Tehkää vaikka huoneentaulu, patsas tai joku muu konkreettinen objekti joka muistuttaa asiasta.
  3. Tehkää edellisestä leikkimielinen haaste tai kilpailu (vaikka kuukauden ajaksi) ja sopikaa säännöt sekä palkinto. Kannustakaa toisianne ja tehkää tätä kautta asiasta positiivinen rutiini.

Lisäksi hyviä vinkkejä innostamiseen ja innostumisen pitovoimaan löytyy Tiia Trogenin blogista, aiheena Vahvuus: Innostus. Hänellä on kohderyhmänä lapset, jotka luontaisesti innostuvat herkästi, mutta myös kiinnostuksen kuihtuessa hyvin nopeasti keskittyvät muihin kiinnostavimpiin asioihin. Näitä leikkejä voi hyvin tuoda omaan toimintaan mukaan, joko sellaisena tai soveltaen. Lisäksi artikkelin lopussa on hienosti listattu asioita jotka tukevat tai latistavat innostumista.

Toivon, että tutkit avoimin mielin maailmaa. Annat itsellesi luvan innostua ja ylläpidät omaa tai työyhteisösi innostusta. Niin ja kyllä – on aivan selvää, että koko ajan ei voi olla innostunut, mutta luo sille mahdollisuus.

Voit myös kuunnella tekstin täällä.

Työelämän lempeä dominaattori

#15 TYÖELÄMÄN DOMINAATTORI

Tuli mieleen kenties ja varmaankin aivan älytön ajatus, että voiko työelämää tarkastella dominan (luit aivan oikein – juuri sellaisen dominan) näkökulmasta? Löytyisikö ajatuksesta jotain järkevää ja oikeasti käytäntöön vietävää, jolla voisi kehittää johtamistaitoja työelämässä?

Alkuun lie syytä pohtia muutamia näkökulmia, jotka liittyvät tässä asemassa olevaan rooliin, vaikka ajatus älytön onkin. Vai onko sittenkään?

Moniajoa, vai ohiajoa?

#14 MONIAJOA, VAI OHIAJOA?

Jos erilaisten päällekkäisten töiden ja tehtävien määrä sekä kerroksellisuus olisi tehon määrite, niin aika moni meistä niillä mittareilla on todella tehokas. Kolahtaako omalle kohdalle? Mikäli kohtuuton työmäärä ja työn käsikynkässä kulkeva aikapaine taas olisi ilmaistava jollakin sanalla, niin se olisi varmaan stressi.

Työperäiset psykososiaaliset riskit, joihin stressikin kuuluu, vaikuttavat merkittävästi organisaatioiden tuloksellisuuteen.

Sosiaalinen tärkeysjärjestys?

#13 SOSIAALINEN TÄRKEYSJÄRJESTYS?

Jokaisen tulisi tehdä jotain itselle tärkeää joka päivä. Tai pikemmin – tulee tehdä tärkeitä asioita itselle merkittävien ihmisten kanssa joka päivä. Mikä muu on merkittävää?

Mä en ole life-coach tai mindfullness valmentaja, mutta olen iän myötä oppinut nauttimaan yhä enemmän asioista joilla on itselleni merkitystä ja jotka tuottavat iloa. On toiminta sitten itsekseen touhuamista tai yhdessä tekemistä.

Voisimmeko tulla puolitiehen?

#12 VOIMMEKO TULLA PUOLITIEHEN?

Sivistyneessä yhteiskunnassa turvallisuus ja huolenpito kuuluu kaikkien oikeuksiin. Tämä koskee, niin henkistä, kuin fyysistä turvallisuutta. Mikäli joku ihminen on “heikommassa” asemassa, niin huolenpito on niiden vastuulla jotka ovat “paremmassa” asemassa. Onko siis joku arvokkaampi kuin toinen?

Tämä on vaivannut minua jo tovin ja koska kyseessä on ihmisten väliset suhteet, asenteet ja arvot, niin tämä on mielenkiintoinen asia.

Cliff Burtonin trumpettifarkut

#11 CLIFF BURTONIN TRUMPETTIFARKUT

Mitä helvettiä? Mitä tämä nyt tarkoittaa ja miten jonkun hevibasistin rötväleen farkut tähän liittyy? No, ajatushan lähti siitä, kun rupesin miettimään individualismia ja käsitettä influencer. Ensisijaisesti pohdinta heiluu tuon individualismin kentällä, mutta ehkä esimerkin kautta tuo vaikuttaja näkökulma raottuu myös. Ja miten individualismi liittyy mitenkään työnohjaukseen tai valmentamiseen?
No lähdetään nyt alkuun siitä, että kuka kumma on Cliff Burton?

Innostumisen pitovoima

#10 INNOSTUMISEN PITOVOIMA

Me ollaan varsin usein ystäväni ja kollegani Karin kanssa keskustellessa puhuttu siitä, että kun tehdään jotain asiakkaan rahoilla, niin sillä tulisi olla jonkinlainen pysyvä vaikutus ja mieluiten positiivinen sellainen. No niin varmaan kaikki näin ajattelevat – toivottavasti. Nyt viittaan erityisesti niihin tilanteisiin kun joukolla innostutaan ja saadaan ideoita. Kuitenkin arjen koittaessa nuo asiat, joista työpajassa tai retriitissä innostuttiin, valitettavan usein ja  nopeasti vaipuvat unholaan…

Tunteiden valta

#9 TUNTEIDEN VALTA(AKO)?

Juttelin yksitoista vuotiaan tyttäreni kanssa tunteista ja siitä miten oikeutettuja ne meille ovat. Keskusteltiin siitä miten omat tunteet ovat kritiikin yläpuolella, koska se mitä tunnet, sitä ei voi kukaan arvostella. Samaa asiaa pohdittiin työnohjaus asiakkaan kanssa, tai oikeastaan sitä miten tunteet vaikuttavat meihin ja meidän käyttäytymiseemme.
Oma kesä on mennyt hieman ristiriitaisissa merkeissä tunteiden ja tuntemisen osalta. Oli monenlaisia toiveita ja odotuksia, jotka joutuivat koetukselle.

Ihminen on laiska

#8 IHMINEN ON LAISKA…!?

Kova on otsikko ja aika tiukka väittämä. Mikä on laiskuutta? Voiko “laiskuus” olla itsestään ja ympäristöstään välittämistä? Milloin on hyvä olla laiska ja milloin ei? Tarkoittaako laiskuus totaalista pysähtymistä ja tekemättömyyttä? Vai onko se tila joka antaa mahdollisuuden jonkin asian suuremmoiselle oivaltamiselle? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei ole (ainakaan) oikeita tai vääriä vastauksia. Vastauksia ja näkökantoja varmaan kuinka paljon, joissa sopivuuden määrittänee tilanne.

Kunnioittaen toisiamme

#7 KUNNIOITTAEN TOISIAMME

Viime aikoina on tullut pohdittua, monestakin syystä, ihmisten kykyä huomioida toisia ihmisiä. Palaverit ovat kommunikaatiota, jossa lähtökohtana lie se, että huomioidaan kaikki läsnäolijat.
Eikö tämä koske yhtälailla erilaisia yhteydenpitovälineitä sähköpostista WhatsAppiin tai sosiaalisen median kanaviin? Kiireestä, ajanpuutteesta, näkemyseroista tai erimielisyyksistä huolimatta tulisi osata käyttäytyä, sekä huomioida muutkin kuin vain itsensä.

Haluatko olla vapaampi?

#6 HALUATKO OLLA VAPAAMPI?

Vauraus ja vapaus. Hyvinvointi ja ammattilaisuus. Nopeasti. Heti. Nyt! ovat niitä termejä, lupauksia ja unelmia, mitä sosiaalisen median kyltymättömästi ja aina valmiudessa oleva unelmatehdas tarjoaa meille päivittäin.

Erilaisia elämää ja tuloja parantavia viestejä tulvii algorytmien avittamina eri kanavista solkenaan. Erilaisia palveluita, koulutuksia tai uusia applikaatioita tarjoillaan helpottamaan elämäämme.

Pirullisia ongelmia.

#5 PIRULLISIA ONGELMIA

Oon jo tovin tässä pohtinut erilaisia ongelmallisia tilanteita ja jos ihan älyttömän karkeita ollaan niin niitä on kolmenlaisia: kesyjä, sotkusia ja pirullisia. Tiedän, että tämä on kammottava ja todella yksinkertaistava yleistys, mutta lopulta me ihmiset ymmärretään helpommin asioita jotka ovat yksinkertaisia.

Kuitenkaan pirullisten ongelmien ratkaiseminen ei ole yksinkertaista, mutta ratkaisujen taustalla on kuitenkin hienot seikat,

Kuunteleminen ja läsnäolo.

#4 KUUNTELEMINEN JA LÄSNÄOLO

Kuunteleminen on periaatteessa helppoa. Sen kun vaan on ja kuuntelee. Sitten vastaa jos kysytään tai kommentoi jos on jotain sanottavaa. Periaatteessa just noin, mutta tosi paljon muuta.

Kuuntelemalla voit reagoida asioihin eri tavoin – kokea ne samanlaisina kuin henkilö joka asian sinulle kertoo. Tai voit tuoda esille oman näkökulmasi, joka voi olla uusi ja yllättävä, joka oletettavasti tuo mukanaan erilaisia reaktioita vastaanottajassa.

Elämää ei voi elää muista varten.

#3 ELÄMÄÄ EI VOI ELÄÄ MUITA VARTEN.

Saattaa kuulostaa karulta, karkealta ja ehkä myös itsekkäältä, mutta on silti ihan ja hyvin oikeutettu ajatus.

Dokkodo on Miyamoto Musashin vuonna 1645 kirjoittama, lähimmälle oppilalleen antama ”ohjeistus”, joka on äärimmäinen kuvaus oman elämän – tai pikemminkin tien kulkemisesta. Se sisältää 21 ohjetta, joista osa on edelleen sovitettavissa oman elämän polulla matkaamiseen.

Heikkouden rohkeus.

#2 HEIKKOUDEN ROHKEUS.

Maailmassa jossa elämme menestyminen on asia jota palvotaan! Menestymistä on kyky toteuttaa ja tehdä mahdollisimman nopeasti sekä tehokkaasti asioita! “Näkemyksellisyys” ja “taito” tuoda asioita julki on eräs menestymisen tukipilareista! Arvosi määrittyy siis mahdollisesti siis sillä miten kykenevä ja tehokas olet suorittamaan asioita!

Hmmm….? Raakaa yleistystä, vaiko edes hivenen totuutta?

Haluan auttaa Sinua.

#1 HALUAN AUTTAA SINUA.

En tiedä onko tämä mikään Sinua kovasti eteenpäin puskeva kirjoitus – no ehkä kertoo enemmän minusta ja taustoista sekä syistä miksi ollaan tässä. Kai siinä jotain annettavaa on?

Erilaiset roolit työelämässä kohta neljänkymmenen vuoden ajalta, lehdenjakajasta tuottajaksi – työntekijästä yrittäjäksi, ovat antaneet mielestäni riittävästi perspektiiviä ja puhtia tarttua uusiin haasteisiin – ihan konkreettisesti.

arvot

KUUNTELEMINEN.
LÄSNÄOLO.
AUTTAMINEN.

Copyright Old Soul / Teppo Haapasalo 2024. Kaikki oikeudet pidätetään. Verkkosivujen ulkoasu Teppo Haapasalo / Oldsoul / Powered by Bautomo. Valokuvat GRADIA valokuvauksen oppilaat 2022.