MIETTEITÄ

#3 ELÄMÄÄ EI VOI ELÄÄ MUITA VARTEN

ELÄMÄÄ EI VOI ELÄÄ MUITA VARTEN.

Saattaa kuulostaa karulta, karkealta ja ehkä myös itsekkäältä, mutta on silti ihan ja hyvin oikeutettu ajatus.

Dokkodo on Miyamoto Musashin vuonna 1645 kirjoittama, lähimmälle oppilalleen antama ”ohjeistus”, joka on äärimmäinen kuvaus oman elämän – tai pikemminkin tien kulkemisesta. Se sisältää 21 ohjetta, joista osa on edelleen sovitettavissa oman elämän polulla matkaamiseen. Vaikka se on asketismin tavoitteiden kuvaus, niin siitä löytyy myös ajatuksia joita voi ihan hyvin pohtia ja soveltaa aikaan jossa elämme, muiden kanssa ollen ja itseämme arvostaen. 

Ohjeista ensimmäinen on ”Hyväksy kaikki juuri sellaisena kuin se on”. Nykyajassa ja meihin ihmisiin liittyen asian voisi nähdä niin, että pitää hyväksyä se millaisia me ihmiset olemme – turvallisuuden ja mukavuuden haluisia sekä laiskoja. Siksi asioiden muuttaminen on usein hidasta ja muutokset lähtevät itsestä, joka sekin on vaativaa, koska: mukavuuden halu, turvallisuus ja laiskuus eli perin inhimillistä.

Otsikon ”Elämää ei voi elää muita varten” voi nähdä itsekkäänä. Näkökanta määrittyy meidän jokaisen omien ajatusten, arvojen sekä toiminnan kautta. Näkemällä maailman itsekkäästi ja pelkästään omien tarpeiden valossa, niin varmasti pahimmillaan syntyy Amazonin sademetsän tuhoamista vastaavia tekoja – tai juuri nyt tässä hetkessä (kevät 2022) olevia tapahtumia Ukrainassa. Jos taas näkee asian siten, että minun itseni pitää voida hyvin, jotta voin auttaa tai vaikuttaa ympäristööni positiivisesti. Tällöin arvostamalla itseään, toiminta kääntyy myös muiden arvostamiseksi ja välittyy ympärillä oleviin ihmisiin sekä asioihin.

Kuulostaako edellä mainitut asiat inhimillisiltä, tutuilta, tai sellaiselta mitä vaikkapa hyvinvointivalmentajat usein puhuvat? ”Muutos lähtee itsestäsi” tai ”Kuuntele itseäsi ja voi hyvin”.

Itsestä lähtevä muutos onkin usein pieniä tekoja sekä henkilökohtaisia muutoksia. Yhdellä muutokset voivat liittyä ruokailu- ja syömistapoihin, kun toisella taas siihen kuinka paljon aikaa kuluu sosiaalisessa mediassa. Kaikkineen tärkeitä pieniä askelia, mutta…

Mutta mitä?

No, olet ehkä miettinyt kuinka uuvuttavaa työsi on? Olet saattanut miettiä oletko onnellinen suhteessa jossa elät? Olet ehkä miettinyt, että tämän asian voisi tehdä toisin jos voisin itse päättää? Mitäpä jos teknisin tämän itse ja saisin päättää asioista, tällöin minun olisi myös kannettava vastuu?

Nämä ovat kaikki Sinusta itsestäsi lähteviä asioita, joiden vaikutus ympäristöön (perhe, puoliso, lapset, työyhteisö jne.) on taas suurempi, kuin vaikka se kuinka pohdit syömistä tai omaa some-käyttäytymistäsi. Koska tämän kaltaiset isot henkilökohtaiset päätökset vaikuttavat heti ympäristöön, niin ihmisen yksi luontainen piirre: turvallisuuden haku, iskee heti hanttiin. Rupeat pohtimaan syitä järkiperäisesti. Kyseenalaistamaan muutoksen mahdollistavaa kokonaisvaltaista omaa hyvinvointiasi. Tämä on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää. Ainoat aseet tässä tilanteessa ovat pysähtyminen, pohdinta ja rohkeus. Jos SPR:n (Suomen Punainen Risti) tavoitteena on pitää huolta heikommista, niin PPR:n (Pysähdy. Pohdi. Rohkaistu.) tavoitteena on pitää huolta Sinusta. 

Rohkeus vaatii paljon. Jotta voi olla rohkea ja tehdä isojakin päätöksiä omasta vinkkelistä, pitää ensin pysähtyä ja kuunnella tunteitaan. Sitten vähän järkeillä ja palata taas itseensä pohtien: ”Miltä minusta tuntuu?”, ”Mitä mahdollisuuksia tämä minulle antaa?” tai ”Mitä menetettävää minulla on?”

Voit myös kuunnella tekstin täällä.

 

Mitä rohkeus saa aikaan?

#21 MITÄ ROHKEUS SAA AIKAAN?

Mitä rohkeus saa aikaan?

Kuvan oikeanpuoleinen nainen on kohta 90-vuotias äitini. Kävimme Berliinissä tapaamassa hänen ystäväänsä, jonka äiti on tavannut parikymppisenä ollessaan Lontoossa aupairina.

Lapset pulkkamäessä. Intoa. Intoa. Intoa!

#20 LAPSET PULKKAMÄESSÄ. INTOA. INTOA. INTOA!

Lapset pulkkamäessä! Ensilumen tultua lapset ottivat heti kiinni mahdollisuudesta laskea mäkeä, leikkiä ja iloita, vaikka lunta oli maassa muutama sentti. Aivan ihailtavaa hetkeen tarttumista, joka sai myöskin hymyn suupieleen.

Toivot ja sä lähdet, lähdet uuteen.

#19 TOIVOT JA SÄ LÄHDET, LÄHDET UUTEEN.

”Toivot, toivot ja sä lähdet, lähdet uuteen, uuteen” laulaa Pariisin Kevät. Niin, mutta toivotko vain ja et tee mitään?

Luin tuossa GramexPress-lehdestä Sanna Klementin ja Mikko Siltasen haastattelun, jossa Klementti toteaa ”mehän ollaankin niitä tekijäihmisiä”.

Elämä on elettävä. Tee se mieluisasti.

#18 ELÄMÄ ON ELETTÄVÄ. TEE SE MIELUISASTI.

Pitkä viikonloppu lasten kanssa on kääntynyt takaisin arkeen. Tunne lasten lähdön jälkeen on jälleen kerran ontto, riittämätön, haparoiva ja tyly.

Syynä mainittuihin tunteisiin ei ole väsyminen ja yhdessä touhuaminen, vaan etävanhemman valtava kaipaus lapsiin. ”Onneksi” voi kompata sanontaa ”lapset ovat vain lainassa” – se lohduttaa hieman.

arvot

KUUNTELEMINEN.
LÄSNÄOLO.
AUTTAMINEN.

Copyright Old Soul / Teppo Haapasalo 2024. Kaikki oikeudet pidätetään. Verkkosivujen ulkoasu Teppo Haapasalo / Oldsoul / Powered by Bautomo. Valokuvat GRADIA valokuvauksen oppilaat 2022.