MIETTEITÄ

#14 MONIAJOA, VAI OHIAJOA?

Jos erilaisten päällekkäisten töiden ja tehtävien määrä sekä kerroksellisuus olisi tehon määrite, niin aika moni meistä niillä mittareilla on todella tehokas. Kolahtaako omalle kohdalle? Mikäli kohtuuton työmäärä ja työn käsikynkässä kulkeva aikapaine taas olisi ilmaistava jollakin sanalla, niin se olisi varmaan stressi. Marja-Liisa ja Marjut Manka viittaavat kirjassaan Työhyvinvointi Euroopan Työturvallisuus- ja työterveysviraston tekemään selvitykseen, jossa pohditaan stressin taloudellisia vaikutuksia seuraavasti,

“Työperäiset psykososiaaliset riskit, joihin stressikin kuuluu, vaikuttavat merkittävästi organisaatioiden tuloksellisuuteen. Globalisaatio ja markkinoiden vapautuminen, informaatioteknologian kehittyminen, uudenlaiset työjärjestelyt sekä tekemisen tavat ja demografiset muutokset, kuten ikäihmisten määrän voimakas kasvu, haastavat terveyden ja tuloksellisen työn. Tilannetta eivät helpota myöskään lisääntyneet työn aikapaineet, intensiteetti, monitehtäväisyys keskeytyksineen ja jatkuva uuden oppimisen vaatimus.” Onko kokemusta?

Mulla oli aikoinaan työkaverina Pasi (nimi ei ole muutettu), joka teki työtä niin sanotusti “omaan tahtiin”. Tämä hyvin rauhallinen ja perusteellinen kaveri keskittyi aina siinä hetkessä käsillä oleviin asioihin, eikä antanut muiden ympärillä olevien asioiden vaikuttaa siihen mitä oli tekemässä. Palvelu saattoi välillä olla hidasta, kun hän keskittyi siihen mitä oli tekemässä. Keskittyneenä hän ei aina reagoinut välittömästi asiakkaaseen, mutta en muista koskaan, että asiakas ei olisi tullut huomatuksi – se reagointi oli vain joskus verkkaisempaa. Kun asiaa katselee ihmisen luontaisen toiminnan ja pääkopan resurssien vinkkelistä, niin tuollainen toiminta on järkevää ja ihmisille luontaista. Asiat hoituu ja asiakasta palvellaan kiireettömämmin. Toki on selvää, että maailman meno oli 90-luvun alussa toisenlaista kuin nyt, mutta meille ihmisille yhteenasiaan keskittyminen on luonnollista, eikä se ei muutu vaikka maailma nopeutuu. Ainakaan samaan tahtiin. Mikä siis on oikeasti muuttunut?

Me luomme näppärästi itsellemme kiireen, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Miksi? Kun huomaat, että oravanpyörä lähti käyntiin ja tempo imaisee mukaansa, niin olisiko hyvä tarkastella tilannetta? Esittää kysymyksiä: Onko tämä järkevää? Mistä tämä johtuu? Mitä pyrin saavuttamaan? Onko tämä minulle hyväksi? Kenelle tämä on hyväksi? Kenen vuoksi toimin näin? Oman itseni vai jonkun muun? Mitäpä jos jätän tämän tekemättä ja teen sen huomenna, onko siitä kenellekään haittaa? Tärkeää toki on se, että teet asian jonka lupaat (itsellesi) tehdä.

Japanilainen elämän merkityksellisyyden näkemys Ikigai sopii tähän kohtaan oikeastaan kahdella tapaa: 1) auttaa Sinua pysähtymään ja rauhoittumaan, tekemällä itsesi kannalta tärkeitä asioita ja toisaalta 2) estää myös itseäsi olematta tuntea syyllisyyttä laiskuudesta, koska teet asioita joilla on merkitystä – myös taloudellisesti. Voihan hyvinkin olla, että me teemme liikaa asioita saamaan aikaan, jotta voisimme todeta itsellemme tai esihenkilölle, että emme ole laiskoja. Vaikka sirpaleinen työtapa ei ole edes taloudellisesti tehokasta, niin me herkästi sorrumme siihen. Voikin olla hyvä pohtia omia motiiveja, vaikka Ikigain kautta, jonka neljä kysymystä ovat,

  • Mitä rakastat?
  • Missä olet hyvä?
  • Mitä maailma tarvitsee sinulta?
  • Mistä sinulle maksetaan?

ja voit kenties löytää oman Ikigaisi täältä, tekemällä oheisen testin.

Maailma on täynnä erilaisia rauhoittumisen oppaita ja oman työn organisointiin liittyviä työkaluja, joista kukin voi itse valita itselleen toimivimman tavan keskittyä ja joskus ihan pysähtyä. Aina asiat eivät kuitenkaan ole itse päätettävissä, vaan paineet tulevat muualta. Jos paine tulee työyhteisöstä, esihenkilöltä tai ryhmän itsensä jostain kehittämästä syystä, niin silloin on ihan hyvä pysähtyä ja keskustella asiasta. Silloin kun joku kommentoi, että näin on aina toimittu, niin kannattaakin kysyä, että tarkoittaako se työn pirstaleisuutta ja aikatauluja, joita on mahdotonta noudattaa? Niin ja onko kokeiltu mitään muuta?

Aikataulujen kiristyessä, työn intensiteetin kasvaessa, tehtävien päällekkäisyyden ja samalla koko ajan uuden oppimisen vaatimusten pyörteessä voit tehdä – tai teettää tämän harjoituksen,

  1. luettele mielessäsi tai ääneen aakkoset niin nopeasti kuin voit
  2. laske seuraavaksi mahdollisimman nopeasti kahteenkymmeneenkahdeksaan
  3. luettele ja laske seuraavasti:  A–1, B-2, C–3…

Miten meni?

Voit myös kuunnella tekstin täältä

Lapset pulkkamäessä. Intoa. Intoa. Intoa!

#20 LAPSET PULKKAMÄESSÄ. INTOA. INTOA. INTOA!

Lapset pulkkamäessä! Ensilumen tultua lapset ottivat heti kiinni mahdollisuudesta laskea mäkeä, leikkiä ja iloita, vaikka lunta oli maassa muutama sentti. Aivan ihailtavaa hetkeen tarttumista, joka sai myöskin hymyn suupieleen.

Toivot ja sä lähdet, lähdet uuteen.

#19 TOIVOT JA SÄ LÄHDET, LÄHDET UUTEEN.

”Toivot, toivot ja sä lähdet, lähdet uuteen, uuteen” laulaa Pariisin Kevät. Niin, mutta toivotko vain ja et tee mitään?

Luin tuossa GramexPress-lehdestä Sanna Klementin ja Mikko Siltasen haastattelun, jossa Klementti toteaa ”mehän ollaankin niitä tekijäihmisiä”.

Elämä on elettävä. Tee se mieluisasti.

#18 ELÄMÄ ON ELETTÄVÄ. TEE SE MIELUISASTI.

Pitkä viikonloppu lasten kanssa on kääntynyt takaisin arkeen. Tunne lasten lähdön jälkeen on jälleen kerran ontto, riittämätön, haparoiva ja tyly.

Syynä mainittuihin tunteisiin ei ole väsyminen ja yhdessä touhuaminen, vaan etävanhemman valtava kaipaus lapsiin. ”Onneksi” voi kompata sanontaa ”lapset ovat vain lainassa” – se lohduttaa hieman.

Miksi korjata, kun voi osaa uuden?

#17 MIKSI KORJATA, KUN VOI OSTAA UUDEN?

Niinpä. Kysymys on nykyisin harmittavan yleinen näkemys. Onneksi ei aina ja ei aina tartte ostaa uutta.

Juttelin tuossa tuttuni kanssa nuorista ja heidän käyttäytymisestään. Siellä kun on olemassa sellaista kierrätysajattelua, eikä kaiken pidä olla uusinta uutta. On myös sitä, että ostetaan laadukaampaa ja se käytetään aivan loppuun asti. Me likes! Sittenhän on olemassa vehkeitä…

Määrä vai laatu?

#16 MÄÄRÄLLINEN VAI LAADULLINEN?

1+1=2
2-1=1
1×1=1
1:1=1
Laskeminen on helppoa ja asioiden laittaminen numeroina exceliin myös. Mitä isommista numeroista on kyse, niin sitä hienommalta tai pahemmalta näyttää. Isojen lukujen perusteella on helppoa ja hyvä perustella myös isoja päätöksiä…mutta, onko se laadullista?

Työelämän lempeä dominaattori

#15 TYÖELÄMÄN DOMINAATTORI

Tuli mieleen kenties ja varmaankin aivan älytön ajatus, että voiko työelämää tarkastella dominan (luit aivan oikein – juuri sellaisen dominan) näkökulmasta? Löytyisikö ajatuksesta jotain järkevää ja oikeasti käytäntöön vietävää, jolla voisi kehittää johtamistaitoja työelämässä?

Alkuun lie syytä pohtia muutamia näkökulmia, jotka liittyvät tässä asemassa olevaan rooliin, vaikka ajatus älytön onkin. Vai onko sittenkään?

Moniajoa, vai ohiajoa?

#14 MONIAJOA, VAI OHIAJOA?

Jos erilaisten päällekkäisten töiden ja tehtävien määrä sekä kerroksellisuus olisi tehon määrite, niin aika moni meistä niillä mittareilla on todella tehokas. Kolahtaako omalle kohdalle? Mikäli kohtuuton työmäärä ja työn käsikynkässä kulkeva aikapaine taas olisi ilmaistava jollakin sanalla, niin se olisi varmaan stressi.

Työperäiset psykososiaaliset riskit, joihin stressikin kuuluu, vaikuttavat merkittävästi organisaatioiden tuloksellisuuteen.

Sosiaalinen tärkeysjärjestys?

#13 SOSIAALINEN TÄRKEYSJÄRJESTYS?

Jokaisen tulisi tehdä jotain itselle tärkeää joka päivä. Tai pikemmin – tulee tehdä tärkeitä asioita itselle merkittävien ihmisten kanssa joka päivä. Mikä muu on merkittävää?

Mä en ole life-coach tai mindfullness valmentaja, mutta olen iän myötä oppinut nauttimaan yhä enemmän asioista joilla on itselleni merkitystä ja jotka tuottavat iloa. On toiminta sitten itsekseen touhuamista tai yhdessä tekemistä.

Voisimmeko tulla puolitiehen?

#12 VOIMMEKO TULLA PUOLITIEHEN?

Sivistyneessä yhteiskunnassa turvallisuus ja huolenpito kuuluu kaikkien oikeuksiin. Tämä koskee, niin henkistä, kuin fyysistä turvallisuutta. Mikäli joku ihminen on “heikommassa” asemassa, niin huolenpito on niiden vastuulla jotka ovat “paremmassa” asemassa. Onko siis joku arvokkaampi kuin toinen?

Tämä on vaivannut minua jo tovin ja koska kyseessä on ihmisten väliset suhteet, asenteet ja arvot, niin tämä on mielenkiintoinen asia.

Cliff Burtonin trumpettifarkut

#11 CLIFF BURTONIN TRUMPETTIFARKUT

Mitä helvettiä? Mitä tämä nyt tarkoittaa ja miten jonkun hevibasistin rötväleen farkut tähän liittyy? No, ajatushan lähti siitä, kun rupesin miettimään individualismia ja käsitettä influencer. Ensisijaisesti pohdinta heiluu tuon individualismin kentällä, mutta ehkä esimerkin kautta tuo vaikuttaja näkökulma raottuu myös. Ja miten individualismi liittyy mitenkään työnohjaukseen tai valmentamiseen?
No lähdetään nyt alkuun siitä, että kuka kumma on Cliff Burton?

Innostumisen pitovoima

#10 INNOSTUMISEN PITOVOIMA

Me ollaan varsin usein ystäväni ja kollegani Karin kanssa keskustellessa puhuttu siitä, että kun tehdään jotain asiakkaan rahoilla, niin sillä tulisi olla jonkinlainen pysyvä vaikutus ja mieluiten positiivinen sellainen. No niin varmaan kaikki näin ajattelevat – toivottavasti. Nyt viittaan erityisesti niihin tilanteisiin kun joukolla innostutaan ja saadaan ideoita. Kuitenkin arjen koittaessa nuo asiat, joista työpajassa tai retriitissä innostuttiin, valitettavan usein ja  nopeasti vaipuvat unholaan…

Tunteiden valta

#9 TUNTEIDEN VALTA(AKO)?

Juttelin yksitoista vuotiaan tyttäreni kanssa tunteista ja siitä miten oikeutettuja ne meille ovat. Keskusteltiin siitä miten omat tunteet ovat kritiikin yläpuolella, koska se mitä tunnet, sitä ei voi kukaan arvostella. Samaa asiaa pohdittiin työnohjaus asiakkaan kanssa, tai oikeastaan sitä miten tunteet vaikuttavat meihin ja meidän käyttäytymiseemme.
Oma kesä on mennyt hieman ristiriitaisissa merkeissä tunteiden ja tuntemisen osalta. Oli monenlaisia toiveita ja odotuksia, jotka joutuivat koetukselle.

Ihminen on laiska

#8 IHMINEN ON LAISKA…!?

Kova on otsikko ja aika tiukka väittämä. Mikä on laiskuutta? Voiko “laiskuus” olla itsestään ja ympäristöstään välittämistä? Milloin on hyvä olla laiska ja milloin ei? Tarkoittaako laiskuus totaalista pysähtymistä ja tekemättömyyttä? Vai onko se tila joka antaa mahdollisuuden jonkin asian suuremmoiselle oivaltamiselle? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei ole (ainakaan) oikeita tai vääriä vastauksia. Vastauksia ja näkökantoja varmaan kuinka paljon, joissa sopivuuden määrittänee tilanne.

Kunnioittaen toisiamme

#7 KUNNIOITTAEN TOISIAMME

Viime aikoina on tullut pohdittua, monestakin syystä, ihmisten kykyä huomioida toisia ihmisiä. Palaverit ovat kommunikaatiota, jossa lähtökohtana lie se, että huomioidaan kaikki läsnäolijat.
Eikö tämä koske yhtälailla erilaisia yhteydenpitovälineitä sähköpostista WhatsAppiin tai sosiaalisen median kanaviin? Kiireestä, ajanpuutteesta, näkemyseroista tai erimielisyyksistä huolimatta tulisi osata käyttäytyä, sekä huomioida muutkin kuin vain itsensä.

Haluatko olla vapaampi?

#6 HALUATKO OLLA VAPAAMPI?

Vauraus ja vapaus. Hyvinvointi ja ammattilaisuus. Nopeasti. Heti. Nyt! ovat niitä termejä, lupauksia ja unelmia, mitä sosiaalisen median kyltymättömästi ja aina valmiudessa oleva unelmatehdas tarjoaa meille päivittäin.

Erilaisia elämää ja tuloja parantavia viestejä tulvii algorytmien avittamina eri kanavista solkenaan. Erilaisia palveluita, koulutuksia tai uusia applikaatioita tarjoillaan helpottamaan elämäämme.

Pirullisia ongelmia.

#5 PIRULLISIA ONGELMIA

Oon jo tovin tässä pohtinut erilaisia ongelmallisia tilanteita ja jos ihan älyttömän karkeita ollaan niin niitä on kolmenlaisia: kesyjä, sotkusia ja pirullisia. Tiedän, että tämä on kammottava ja todella yksinkertaistava yleistys, mutta lopulta me ihmiset ymmärretään helpommin asioita jotka ovat yksinkertaisia.

Kuitenkaan pirullisten ongelmien ratkaiseminen ei ole yksinkertaista, mutta ratkaisujen taustalla on kuitenkin hienot seikat,

Kuunteleminen ja läsnäolo.

#4 KUUNTELEMINEN JA LÄSNÄOLO

Kuunteleminen on periaatteessa helppoa. Sen kun vaan on ja kuuntelee. Sitten vastaa jos kysytään tai kommentoi jos on jotain sanottavaa. Periaatteessa just noin, mutta tosi paljon muuta.

Kuuntelemalla voit reagoida asioihin eri tavoin – kokea ne samanlaisina kuin henkilö joka asian sinulle kertoo. Tai voit tuoda esille oman näkökulmasi, joka voi olla uusi ja yllättävä, joka oletettavasti tuo mukanaan erilaisia reaktioita vastaanottajassa.

Elämää ei voi elää muista varten.

#3 ELÄMÄÄ EI VOI ELÄÄ MUITA VARTEN

Saattaa kuulostaa karulta, karkealta ja ehkä myös itsekkäältä, mutta on silti ihan ja hyvin oikeutettu ajatus.

Dokkodo on Miyamoto Musashin vuonna 1645 kirjoittama, lähimmälle oppilalleen antama ”ohjeistus”, joka on äärimmäinen kuvaus oman elämän – tai pikemminkin tien kulkemisesta. Se sisältää 21 ohjetta, joista osa on edelleen sovitettavissa oman elämän polulla matkaamiseen.

Heikkouden rohkeus.

#2 HEIKKOUDEN ROHKEUS

Maailmassa jossa elämme menestyminen on asia jota palvotaan! Menestymistä on kyky toteuttaa ja tehdä mahdollisimman nopeasti sekä tehokkaasti asioita! “Näkemyksellisyys” ja “taito” tuoda asioita julki on eräs menestymisen tukipilareista! Arvosi määrittyy siis mahdollisesti siis sillä miten kykenevä ja tehokas olet suorittamaan asioita!

Hmmm….? Raakaa yleistystä, vaiko edes hivenen totuutta?

Haluan auttaa Sinua.

#1 HALUAN AUTTAA SINUA

En tiedä onko tämä mikään Sinua kovasti eteenpäin puskeva kirjoitus – no ehkä kertoo enemmän minusta ja taustoista sekä syistä miksi ollaan tässä. Kai siinä jotain annettavaa on?

Erilaiset roolit työelämässä kohta neljänkymmenen vuoden ajalta, lehdenjakajasta tuottajaksi – työntekijästä yrittäjäksi, ovat antaneet mielestäni riittävästi perspektiiviä ja puhtia tarttua uusiin haasteisiin – ihan konkreettisesti.

arvot

KUUNTELEMINEN.
LÄSNÄOLO.
AUTTAMINEN.

Copyright Old Soul / Teppo Haapasalo 2024. Kaikki oikeudet pidätetään. Verkkosivujen ulkoasu Teppo Haapasalo / Oldsoul / Powered by Bautomo. Valokuvat GRADIA valokuvauksen oppilaat 2022.