MIETTEITÄ
#19 TOIVOT JA SÄ LÄHDET, LÄHDET UUTEEN.
”Toivot, toivot ja sä lähdet, lähdet uuteen, uuteen” laulaa Pariisin Kevät.
Niin, mutta toivotko vain ja et tee mitään?
Luin tuossa GramexPress-lehdestä Sanna Klementin ja Mikko Siltasen haastattelun, jossa Klementti toteaa ”mehän ollaankin niitä tekijäihmisiä”. Tekemisestä ja toiminnasta puhuu myös Maaret Vuorio julkaisussaan seuraavasti ”Haaveiden ja todellisten muutosten välillä on nimittäin kuilu nimeltä toiminta.” Ollaan siis toiminnan äärellä.
Haaveilulle on paikkansa ja se on todella tärkeää, mutta se tarvitsee kaverikseen toimintaa. Kehittäminen, haaveilu ja loputon suunnittelu ei johda mihinkään.
Haaveet ovat meille tärkeitä jaksamisen, toiveikkuuden, innostumisen ja omien tavoitteiden asettamisen näkökulmasta. Siksi pitää haaveilla, mutta…
Ilman tekemistä, toimintaa, uurastamista, vääntämistä, säätämistä, puskemista jne. ei tapahdu mitään.
Sitten tuleekin kysymys, ”Mitäs jos ei pysty?” tai ”Mitäs jos ei ole mahdollista?”. Maailma heittää meille eteen kierrepalloa, asioita jotka eivät ole meistä kiinni tai joihin me ei voida vaikuttaa. Välillä vaikka mitä tekisi, ei välttämättä tapahdu mitään. Silloin on täysin oikeutettua kysyä ”Mitäs jos ei….?”. Kun tulee kokemus ”en voi vaikuttaa”, niin se on meille ihmisille lamauttavaa. Tulee olo ”en jaksa toivoa” tai ”turha tässä on haaveilla”.
Onko tälle tehtävissä mitään?
Väitän olevan. Oman uupumukseni kautta, jonka taustalla oli paljon edellä mainittuja tunteita, enkä kyennyt toimimaan. Silloin jos joku olisi tullut neuvomaan, että ”sun Teppo pitäisi tehdä jotain” olisin varmaan läväyttänyt. No ehkä en, kun olin väsynyt.
Tuo aika vaati toipumista, toivomista, ehkä hiukan haaveilua – aikaa miettiä asioita, mutta…
Myös toimintaa joka lähti liikkeelle omien arvojen mukaisesta itselle tärkeiden asioiden tekemisestä. Pikku hiljaa ja armollisesti. Siten toimien tuli kokemus kyvykkyydestä, joka sai aikaan vaikuttamisen kokemuksen. Siksi toiminta on tärkeää!
Mä en väitä, että toimiminen on aina mahdollista, esimerkiksi vakavasti masentuneelle. Silti omien arvojen mukainen pienikin toiminta on tärkeämpää, kuin ”vain” toivominen.
Toimi arvojesi mukaan. Toimi edes hiukan, vaikka tuntuu ettei kykene. Ja muista myös haaveilla!
toiminta
toivominen
haaveilu
arvot
työnohjaus
valmennus
coaching
oldsoul
oldsoulcoaches
teppohaapasalo
Tämä teksti on alunperin julkaistu LinkedInissä 18.11.2024 ja näitä julkaisuja laitan tänne luettavaksi myös. Ota LinkedInissä seuraantaan @oldsoul @teppohaapasalo ja #oldsoulcoaches niin pysyt kärryillä mitä ajatuksia mielessäni pyörii.
Ai niin ja teen näistä teksteistä audioversiot heti kun ennätän. Audioversiot löydät täältä.
#20 LAPSET PULKKAMÄESSÄ. INTOA. INTOA. INTOA!
Lapset pulkkamäessä! Ensilumen tultua lapset ottivat heti kiinni mahdollisuudesta laskea mäkeä, leikkiä ja iloita, vaikka lunta oli maassa muutama sentti. Aivan ihailtavaa hetkeen tarttumista, joka sai myöskin hymyn suupieleen.
#19 TOIVOT JA SÄ LÄHDET, LÄHDET UUTEEN.
”Toivot, toivot ja sä lähdet, lähdet uuteen, uuteen” laulaa Pariisin Kevät. Niin, mutta toivotko vain ja et tee mitään?
Luin tuossa GramexPress-lehdestä Sanna Klementin ja Mikko Siltasen haastattelun, jossa Klementti toteaa ”mehän ollaankin niitä tekijäihmisiä”.
#18 ELÄMÄ ON ELETTÄVÄ. TEE SE MIELUISASTI.
Pitkä viikonloppu lasten kanssa on kääntynyt takaisin arkeen. Tunne lasten lähdön jälkeen on jälleen kerran ontto, riittämätön, haparoiva ja tyly.
Syynä mainittuihin tunteisiin ei ole väsyminen ja yhdessä touhuaminen, vaan etävanhemman valtava kaipaus lapsiin. ”Onneksi” voi kompata sanontaa ”lapset ovat vain lainassa” – se lohduttaa hieman.
#17 MIKSI KORJATA, KUN VOI OSTAA UUDEN?
Niinpä. Kysymys on nykyisin harmittavan yleinen näkemys. Onneksi ei aina ja ei aina tartte ostaa uutta.
Juttelin tuossa tuttuni kanssa nuorista ja heidän käyttäytymisestään. Siellä kun on olemassa sellaista kierrätysajattelua, eikä kaiken pidä olla uusinta uutta. On myös sitä, että ostetaan laadukaampaa ja se käytetään aivan loppuun asti. Me likes! Sittenhän on olemassa vehkeitä…
#16 MÄÄRÄLLINEN VAI LAADULLINEN?
1+1=2
2-1=1
1×1=1
1:1=1
Laskeminen on helppoa ja asioiden laittaminen numeroina exceliin myös. Mitä isommista numeroista on kyse, niin sitä hienommalta tai pahemmalta näyttää. Isojen lukujen perusteella on helppoa ja hyvä perustella myös isoja päätöksiä…mutta, onko se laadullista?
#15 TYÖELÄMÄN DOMINAATTORI
Tuli mieleen kenties ja varmaankin aivan älytön ajatus, että voiko työelämää tarkastella dominan (luit aivan oikein – juuri sellaisen dominan) näkökulmasta? Löytyisikö ajatuksesta jotain järkevää ja oikeasti käytäntöön vietävää, jolla voisi kehittää johtamistaitoja työelämässä?
Alkuun lie syytä pohtia muutamia näkökulmia, jotka liittyvät tässä asemassa olevaan rooliin, vaikka ajatus älytön onkin. Vai onko sittenkään?
#14 MONIAJOA, VAI OHIAJOA?
Jos erilaisten päällekkäisten töiden ja tehtävien määrä sekä kerroksellisuus olisi tehon määrite, niin aika moni meistä niillä mittareilla on todella tehokas. Kolahtaako omalle kohdalle? Mikäli kohtuuton työmäärä ja työn käsikynkässä kulkeva aikapaine taas olisi ilmaistava jollakin sanalla, niin se olisi varmaan stressi.
Työperäiset psykososiaaliset riskit, joihin stressikin kuuluu, vaikuttavat merkittävästi organisaatioiden tuloksellisuuteen.
#13 SOSIAALINEN TÄRKEYSJÄRJESTYS?
Jokaisen tulisi tehdä jotain itselle tärkeää joka päivä. Tai pikemmin – tulee tehdä tärkeitä asioita itselle merkittävien ihmisten kanssa joka päivä. Mikä muu on merkittävää?
Mä en ole life-coach tai mindfullness valmentaja, mutta olen iän myötä oppinut nauttimaan yhä enemmän asioista joilla on itselleni merkitystä ja jotka tuottavat iloa. On toiminta sitten itsekseen touhuamista tai yhdessä tekemistä.
#12 VOIMMEKO TULLA PUOLITIEHEN?
Sivistyneessä yhteiskunnassa turvallisuus ja huolenpito kuuluu kaikkien oikeuksiin. Tämä koskee, niin henkistä, kuin fyysistä turvallisuutta. Mikäli joku ihminen on “heikommassa” asemassa, niin huolenpito on niiden vastuulla jotka ovat “paremmassa” asemassa. Onko siis joku arvokkaampi kuin toinen?
Tämä on vaivannut minua jo tovin ja koska kyseessä on ihmisten väliset suhteet, asenteet ja arvot, niin tämä on mielenkiintoinen asia.
#11 CLIFF BURTONIN TRUMPETTIFARKUT
Mitä helvettiä? Mitä tämä nyt tarkoittaa ja miten jonkun hevibasistin rötväleen farkut tähän liittyy? No, ajatushan lähti siitä, kun rupesin miettimään individualismia ja käsitettä influencer. Ensisijaisesti pohdinta heiluu tuon individualismin kentällä, mutta ehkä esimerkin kautta tuo vaikuttaja näkökulma raottuu myös. Ja miten individualismi liittyy mitenkään työnohjaukseen tai valmentamiseen?
No lähdetään nyt alkuun siitä, että kuka kumma on Cliff Burton?
#10 INNOSTUMISEN PITOVOIMA
Me ollaan varsin usein ystäväni ja kollegani Karin kanssa keskustellessa puhuttu siitä, että kun tehdään jotain asiakkaan rahoilla, niin sillä tulisi olla jonkinlainen pysyvä vaikutus ja mieluiten positiivinen sellainen. No niin varmaan kaikki näin ajattelevat – toivottavasti. Nyt viittaan erityisesti niihin tilanteisiin kun joukolla innostutaan ja saadaan ideoita. Kuitenkin arjen koittaessa nuo asiat, joista työpajassa tai retriitissä innostuttiin, valitettavan usein ja nopeasti vaipuvat unholaan…
#9 TUNTEIDEN VALTA(AKO)?
Juttelin yksitoista vuotiaan tyttäreni kanssa tunteista ja siitä miten oikeutettuja ne meille ovat. Keskusteltiin siitä miten omat tunteet ovat kritiikin yläpuolella, koska se mitä tunnet, sitä ei voi kukaan arvostella. Samaa asiaa pohdittiin työnohjaus asiakkaan kanssa, tai oikeastaan sitä miten tunteet vaikuttavat meihin ja meidän käyttäytymiseemme.
Oma kesä on mennyt hieman ristiriitaisissa merkeissä tunteiden ja tuntemisen osalta. Oli monenlaisia toiveita ja odotuksia, jotka joutuivat koetukselle.
#8 IHMINEN ON LAISKA…!?
Kova on otsikko ja aika tiukka väittämä. Mikä on laiskuutta? Voiko “laiskuus” olla itsestään ja ympäristöstään välittämistä? Milloin on hyvä olla laiska ja milloin ei? Tarkoittaako laiskuus totaalista pysähtymistä ja tekemättömyyttä? Vai onko se tila joka antaa mahdollisuuden jonkin asian suuremmoiselle oivaltamiselle? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei ole (ainakaan) oikeita tai vääriä vastauksia. Vastauksia ja näkökantoja varmaan kuinka paljon, joissa sopivuuden määrittänee tilanne.
#7 KUNNIOITTAEN TOISIAMME
Viime aikoina on tullut pohdittua, monestakin syystä, ihmisten kykyä huomioida toisia ihmisiä. Palaverit ovat kommunikaatiota, jossa lähtökohtana lie se, että huomioidaan kaikki läsnäolijat.
Eikö tämä koske yhtälailla erilaisia yhteydenpitovälineitä sähköpostista WhatsAppiin tai sosiaalisen median kanaviin? Kiireestä, ajanpuutteesta, näkemyseroista tai erimielisyyksistä huolimatta tulisi osata käyttäytyä, sekä huomioida muutkin kuin vain itsensä.
#6 HALUATKO OLLA VAPAAMPI?
Vauraus ja vapaus. Hyvinvointi ja ammattilaisuus. Nopeasti. Heti. Nyt! ovat niitä termejä, lupauksia ja unelmia, mitä sosiaalisen median kyltymättömästi ja aina valmiudessa oleva unelmatehdas tarjoaa meille päivittäin.
Erilaisia elämää ja tuloja parantavia viestejä tulvii algorytmien avittamina eri kanavista solkenaan. Erilaisia palveluita, koulutuksia tai uusia applikaatioita tarjoillaan helpottamaan elämäämme.
#5 PIRULLISIA ONGELMIA
Oon jo tovin tässä pohtinut erilaisia ongelmallisia tilanteita ja jos ihan älyttömän karkeita ollaan niin niitä on kolmenlaisia: kesyjä, sotkusia ja pirullisia. Tiedän, että tämä on kammottava ja todella yksinkertaistava yleistys, mutta lopulta me ihmiset ymmärretään helpommin asioita jotka ovat yksinkertaisia.
Kuitenkaan pirullisten ongelmien ratkaiseminen ei ole yksinkertaista, mutta ratkaisujen taustalla on kuitenkin hienot seikat,
#4 KUUNTELEMINEN JA LÄSNÄOLO
Kuunteleminen on periaatteessa helppoa. Sen kun vaan on ja kuuntelee. Sitten vastaa jos kysytään tai kommentoi jos on jotain sanottavaa. Periaatteessa just noin, mutta tosi paljon muuta.
Kuuntelemalla voit reagoida asioihin eri tavoin – kokea ne samanlaisina kuin henkilö joka asian sinulle kertoo. Tai voit tuoda esille oman näkökulmasi, joka voi olla uusi ja yllättävä, joka oletettavasti tuo mukanaan erilaisia reaktioita vastaanottajassa.
#3 ELÄMÄÄ EI VOI ELÄÄ MUITA VARTEN
Saattaa kuulostaa karulta, karkealta ja ehkä myös itsekkäältä, mutta on silti ihan ja hyvin oikeutettu ajatus.
Dokkodo on Miyamoto Musashin vuonna 1645 kirjoittama, lähimmälle oppilalleen antama ”ohjeistus”, joka on äärimmäinen kuvaus oman elämän – tai pikemminkin tien kulkemisesta. Se sisältää 21 ohjetta, joista osa on edelleen sovitettavissa oman elämän polulla matkaamiseen.
#2 HEIKKOUDEN ROHKEUS
Maailmassa jossa elämme menestyminen on asia jota palvotaan! Menestymistä on kyky toteuttaa ja tehdä mahdollisimman nopeasti sekä tehokkaasti asioita! “Näkemyksellisyys” ja “taito” tuoda asioita julki on eräs menestymisen tukipilareista! Arvosi määrittyy siis mahdollisesti siis sillä miten kykenevä ja tehokas olet suorittamaan asioita!
Hmmm….? Raakaa yleistystä, vaiko edes hivenen totuutta?
#1 HALUAN AUTTAA SINUA
En tiedä onko tämä mikään Sinua kovasti eteenpäin puskeva kirjoitus – no ehkä kertoo enemmän minusta ja taustoista sekä syistä miksi ollaan tässä. Kai siinä jotain annettavaa on?
Erilaiset roolit työelämässä kohta neljänkymmenen vuoden ajalta, lehdenjakajasta tuottajaksi – työntekijästä yrittäjäksi, ovat antaneet mielestäni riittävästi perspektiiviä ja puhtia tarttua uusiin haasteisiin – ihan konkreettisesti.