MIETTEITÄ

#15 TYÖELÄMÄN DOMINAATTORI

Tuli mieleen kenties ja varmaan, aivan älytön ajatus, että voiko työelämää tarkastella dominan näkökulmasta? Löytyisikö ajatuksesta jotain järkevää ja oikeasti käytäntöön vietävää, jolla voisi kehittää johtamistaitoja työelämässä?

Alkuun lie syytä pohtia muutamia näkökulmia, jotka kiinnittyvät dominan roolista työelämään,

  • Päätöksentekokyky. Dominan roolissa henkilöllä on merkittävä tilanteen hallinta ja nopea päätöksentekokyky. Kuinka hyvä johtaja näyttää kykynsä ottaa vastuuta, ja varmistaa tilanteeseen sopivan parhaan mahdollisen päätöksenteon taitonsa, hankalissakin tilanteissa?
  • Johtamistyyli. Domina osoittaa määrätietoisuutta ja itseluottamusta. Miten tämä näkyy positiivisesti johtajuudessa ja rohkeudessa työympäristössä?
  • Kommunikaatio. Domina osaa asettaa selkeät rajat ja kommunikoida odotukset selvästi. Miten tätä voi hyödyntää tiimityössä ja projektien hallinnassa?
  • Empatia ja tunneäly. Vaikka domina hallitsee tilanteen, hän on myös tietoinen kumppaninsa tarpeista ja rajoista. Tämä korostaa empatian ja tunneälyn tärkeyttä johtamisessa.

Vaikka konteksti on täysin erilainen kuin työelämä, niin voimmeko mahdollisesti löytää sieltä elementtejä, jotka voisivat inspiroida johtamistaitoja ja kehittää vuorovaikutusta työpaikalla? Tärkeää on kuitenkin sovittaa nämä opit ja ominaisuudet työympäristöön sopivalla ja kunnioittavalla tavalla.

Miten nämä ajatukset sitten voidaan kääntää inspiraatioksi työelämässä? Miten johtaja on henkilö joka ei määrää ja komenna? Kuinka hän toimii mentorin tai valmentajan roolissa, joka auttaa ihmisiä löytämään uusia näkökulmia ja kehittämään itseään työssään? Mitä siis tarvitaan ja miten toimitaan? Ehkä seuraavaa,

  • Empatia, jolloin määrittelyn ja määräämisen sijaan kyky olla empaattinen ja ymmärtävä nousee tärkeään rooliin. Tällöin johtajan rooli on valmentava ja mentoroiva, jonka kautta autetaan työntekijää löytämään uusia näkökulmia. Johtaja toimii työntekijän tukena, joka ymmärtää henkilön tarpeita ja auttaa heitä löytämään omia vahvuuksiaan.
  • Valmentava ohjaaja auttaa työntekijöitä kehittämään omia taitojaan ja löytämään uusia tapoja lähestyä työtehtäviä.
  • Avoin keskusteluilmapiiri. Sen sijaan, että työympäristöä määrittää dominoiva kulttuuri, niin työympäristöön luodaan avoimen keskustelun ilmapiiri, jossa uudet ja erilaiset ideat sekä näkökulmat ovat tervetulleita.

Näin kun asiaa ajattelee, niin dominan roolin voi kääntää inspiroivaksi mentoriksi, joka auttaa työntekijöitä löytämään uusia tapoja ajatella ja toimia työssään – kunnioittaen samalla jokaisen yksilöllisiä tarpeita ja vahvuuksia. Tämähän kuulostaa ihan omalta rooliltani työelämän lempeänä dominaattorina. Sitähän työnohjaus, valmentaminen, coaching ja mentorointi on – kunnioittavaa hoksauttamista.

Axel Fredenholm kirjoittaa kirjassaan Näin olen kuullut seuraavasti: “On niitä (ihmisiä) joiden kasvu on jo varhain pysähtynyt. Mikään uusi ei kiinnosta heitä. He kulkevat pitkin niin syviä tien uria, että on mahdotonta päästä niistä pois. Eivätkä uudet kysymykset, eivätkä nykyaikaiset katsomukset kiinnosta heitä. Heidän sielunsa on solunut suvantoon ja he ovat vanhentuneet ennen aikojaan. Kun ihminen on lakannut kehittymästä, hän on vanha, mutta niin kauan kun hän kehittyy, hän on nuori. Pysähtyminen on ensimmäinen ja vaarallisin vanhenemisen merkki.”. Hän kysyy perään seuraavaa: “Salli minun kysyä, voiko ajatella jotakin vielä pelottavampaa kuin pysähtyminen kohtaan, missä kehitys pysähtyy, paikkaan mihin sinun on jäätävä, koska et voi mennä edemmäksi etkä oppia lisää?”.

Tuo kysymys on sellainen, mitä meidän jokaisen olisi mielestäni hyvä pohtia. Olisi hyvä pysähtyä välillä pohtimaan kehitynkö vai en? Toistanko samoja asioita vai löydänkö uusia näkökulmia? Fredenholmin viittaus vanhoihin jumittuneina ja nuoriin kehittyvinä on toki kärjistävää, mutta se on myöskin havainnollistavaa. En sano, että meidän tulisi jatkuvasti olla hereillä ja tutkia itseämme, mutta itsensä kehittämisen ja kehittymisen äärelle on hyvä pysähtyä – ainakin välillä. Se on kysymys, jota itse pysähdyn pohtimaan aika-ajoin. 

Meille on luonnollista tukeutua rutiineihin, koska ne tuovat meille turvaa. Kuitenkaan saman kaavan toistaminen ei ole kehittymisen vinkkelistä antoisaa. James Clear pohtii itsensä kehittämistä kirjassaan Pura rutiinit atomeiksi seuraavasti “Uudet identiteetit vaativat uutta todistusaineistoa. Jos jatkat samojen äänien antamista kerrasta toiseen, saat samoja tuloksia, joita olet aina aiemminkin saanut. Jos mikään ei muutu, niin mikään ei tulevaisuudessakaan muutu. Kyse on yksinkertaisesta kaksivaiheisesta prosessista,

  • Päätä millainen ihminen haluat olla.
  • Todista se itsellesi pienten voittojen avulla.

Miten sitten dominan rooli tosiaan liittyy aiheeseen? Tai mitä koitan äskeisillä lainauksilla ja viittauksilla kertoa? Se, että vain Sinä päätät millainen ihminen haluat olla on tärkeää. En voi, enkä halua – enkä kykene – sanoa millainen Sinun tulisi olla. Se ei ole mahdollista edes työnohjauksen tai valmennuksen ajatus- tai toimintamallissa. Vain Sinä olet kykenevä muutokseen, jos haluat. Myös se miten suhtaudut elämään ja asioihin on oleellista, kun haluat muutoksia. Rinnastus dominointiin voi olla todella kaukaa haettu, mutta se sisältää mahdollisuuden tarkastella asioita aivan erilaisesta ja kenties jopa odottamattomasta, sekä kummasta näkökulmasta. Mitä erikoinen näkökulma voi tarjota? 

Joskus on myös niin, että mukaan tarvitaan kumppani, joka herättelee noita näkökulmia. Kysynkin loppuun, että voisinko minä auttaa Sinua? Tarvitsetko kumppanin matkalle olla parempi yrittäjä, työnantaja, esihenkilö tai johtaja

Voit myös kuunnella tekstin täältä

PS. Täysillä Päätyyn! on uusi yrittäjille ja johtohenkilöille kunkin tarpeen mukaan rakennettu työnohjaus ja valmennus kokonaisuus. Lue täältä lisää mistä on kyse. Terveisin työelämän lempeä dominaattori, Teppo.

Mitä rohkeus saa aikaan?

#21 MITÄ ROHKEUS SAA AIKAAN?

Mitä rohkeus saa aikaan?

Kuvan oikeanpuoleinen nainen on kohta 90-vuotias äitini. Kävimme Berliinissä tapaamassa hänen ystäväänsä, jonka äiti on tavannut parikymppisenä ollessaan Lontoossa aupairina.

Lapset pulkkamäessä. Intoa. Intoa. Intoa!

#20 LAPSET PULKKAMÄESSÄ. INTOA. INTOA. INTOA!

Lapset pulkkamäessä! Ensilumen tultua lapset ottivat heti kiinni mahdollisuudesta laskea mäkeä, leikkiä ja iloita, vaikka lunta oli maassa muutama sentti. Aivan ihailtavaa hetkeen tarttumista, joka sai myöskin hymyn suupieleen.

Toivot ja sä lähdet, lähdet uuteen.

#19 TOIVOT JA SÄ LÄHDET, LÄHDET UUTEEN.

”Toivot, toivot ja sä lähdet, lähdet uuteen, uuteen” laulaa Pariisin Kevät. Niin, mutta toivotko vain ja et tee mitään?

Luin tuossa GramexPress-lehdestä Sanna Klementin ja Mikko Siltasen haastattelun, jossa Klementti toteaa ”mehän ollaankin niitä tekijäihmisiä”.

Elämä on elettävä. Tee se mieluisasti.

#18 ELÄMÄ ON ELETTÄVÄ. TEE SE MIELUISASTI.

Pitkä viikonloppu lasten kanssa on kääntynyt takaisin arkeen. Tunne lasten lähdön jälkeen on jälleen kerran ontto, riittämätön, haparoiva ja tyly.

Syynä mainittuihin tunteisiin ei ole väsyminen ja yhdessä touhuaminen, vaan etävanhemman valtava kaipaus lapsiin. ”Onneksi” voi kompata sanontaa ”lapset ovat vain lainassa” – se lohduttaa hieman.

arvot

KUUNTELEMINEN.
LÄSNÄOLO.
AUTTAMINEN.

Copyright Old Soul / Teppo Haapasalo 2024. Kaikki oikeudet pidätetään. Verkkosivujen ulkoasu Teppo Haapasalo / Oldsoul / Powered by Bautomo. Valokuvat GRADIA valokuvauksen oppilaat 2022.