MIETTEITÄ
#13 SOSIAALINEN TÄRKEYSJÄRJESTYS?
Jokaisen tulisi tehdä jotain itselle tärkeää joka päivä. Tai pikemmin – tulee tehdä tärkeitä asioita itselle merkittävien ihmisten kanssa joka päivä. Mikä muu on merkittävää?
Mä en ole life-coach tai mindfullness valmentaja, mutta olen iän myötä oppinut nauttimaan yhä enemmän asioista joilla on itselleni merkitystä ja jotka tuottavat iloa. On toiminta sitten itsekseen touhuamista tai yhdessä tekemistä. Eniten tämän asian merkitys on kuitenkin korostunut yhteisessä tekemisessä lasten, puolison ja ystävien kanssa.
Olen aina osannut nauttia elämästä ja en voi varsinaisesti sanoa jättäneeni tekemättä itselle tärkeitä juttuja. Päinvastoin – ehkä joskus liikaakin on menty niin sanotusti “oma perse edellä”. Iän ja elämänkokemuksen myötä, kuitenkin ymmärrys ja suhde merkittäviin asioihin on kehittynyt ja varmaan muuttunutkin – sekin on merkittävää. Vahvimmin tämä siis näkyy siinä, että itselle merkittävien asioiden tekeminen ei tarkoita (enää) ainoastaan itsekseen tekemistä, vaan siihen liittyy lähes aina perhe tai ystävät.
Yhdessä tekemisessä korostuu muiden huomioiminen ja kyky osata pysähtyä. Eikä se ole välttämättä helppoa, vaan vaatii opettelua. Kyky keskittyä ihmisiin muiden virikkeiden sijasta on nykyajassa vaativaa ihan kenelle tahansa.
Miksi sitten sosiaalinen tärkeysjärjestys on tärkeää? Ihminen voi toki tehdä asioita, jotka ovat itselle merkittäviä, mutta toisten kanssa tekeminen, palauteen saaminen, asioiden ja kokemusten jakaminen luovat meille merkitystä. Siksi se on tärkeää.
Arto Pietikäinen loihti kirjassaan Kohti arvoistasi, seuraavan ajatuksen tai oikeastaan kysymyksen “jos tietäisit, että elämäsi loppuu hetken kuluttua, miten haluaisit, että sinut muistetaan?”. Se on vahva kysymys, joka ohjaa miettimään asioita omien arvojen kautta. Se luo myös merkityksen sille mitä ja etenkin miten haluat toimia – eikö vaan? Mitkä ovat asioita, jotka ovat itselle tärkeitä? Ketkä ovat ihmisiä jotka ovat itselle tärkeä? Miten toimia itselle tärkeiden asioiden ja ihmisten kanssa? Tämähän koskee yhtälailla työtä, kuin vapaa-aikaa – siis kaikkea. Mikä siis on itselle tärkeää?
Jos asiaa katsastellaan työn kautta: työn tekemisen, työssä viihtymisen ja jaksamisen kautta, niin mitä merkitystä sosiaalisella tärkeysjäjestyksellä on meille työssä ja suhteessa ihmisiin?
Työyhteisöissä toimimme erilaisten ihmisten kanssa. Työmme voi olla tiimityötä tai se on osa organisaatiota, jossa oma työ on itsenäistä. Jälkimmäinen ei taas tarkoita sitä, etteikö tämä asettaisi meille vaatimuksia toimia osana organisaatiota, vaikka työmme olisikin itsenäistä. Kirsi Piha viittaa kirjassaan Vivek Murthyn kirjaan Together, jossa hän puhuu sen puolesta, että me olemme lähtökohtaisesti sosiaalisia olentoja, olemme säilyneet hengissä ja kukoistamme siksi, että pystymme muodostamaan sosiaalisia kontakteja ja ryhmiä. Me jaamme ajatuksia ja koordinooimme tavoitteita, tietoa ja tunteita. Me tarvitsemme toisia ihmisiä, ja he tarvitsevat meitä. Kun meillä ei ole sosiaalisia kontakteja, koemme puutetta ja emme pääse jakamaan kokemuksiamme. Olisiko siis syytä vaalia sosiaalista tärkeysjärjestystä myöskin työpaikoillamme, jossa me lopulta vietämme melkoisen siivun elämästämme?
Digitalisaatio ei ole pelkästään yhteisen fyysisen paikallaolemisen ongelma tai haaste. Vaikka erilaiset laitteet luovat meille vaikka minkälaisia virikkeitä koko ajan, niin myös etätyö on tuonut mukanaan omia “murheitaan”, joilla on vaikutusta meidän eristäytymisellemme. Se taas haastaa meidän luontaista tarvetta kuulua johonkin ja olla osa ryhmää. Onkin paradoksaalista, että ajassa jossa meillä on käytössämme valtava määrä erilaisia kommunikaatiota mahdollistavia laitteita, niin silti eristäydymme. Onko sittenkin kyseenalaistettava väittämä, että me olemme sosiaalisia olentoja, jotka saavat merkitystä elämälleen olemalla kommunikaatiossa muiden kanssa?
On selvää, että kaikki eivät ole ulospäin suuntautuneita ekstroverttejä. Niin ei tarvitse olla tai tule odottaakaan. Silti myös vetäytyvimmillä introverteillä on yhtälailla tarve kuulua johonkin ryhmään ja tulla kuulluksi – luoda merkityksiä. On myös oletettavaa, että ihmiset jotka kohtaavat yksinäisyyttä, tuskin sitä oikeasti haluavat. Heillä on yhtälailla tarve olla merkityksellisiä ja tärkeitä, sekä sitä kautta onnellisia. Se on meidän perustarpeemme.
Aihetta voidaan tarkastella positiivisen psykologian teorian PERMA-mallin kautta. Tämän Martin Seligmanin ajattelun lähtökohta on auttaa ja saada ihminen kukoistamaan. Silloin hän voi hyvin ja on onnellinen. Loogista, eikö vaan?
Tottakai me ajatelemme välillä itseämme, koska se on luontaista. Saatamme pohtia omaa tilannettamme tai erilaisten tilanteiden mukanaan tuomia mahdollisuuksia ja haasteita. Me pohdimme hyötyjä, niin omalta kannaltamme, kuin kokonaisuuksien (työkavereiden, organisaation tai tilanteen) kannalta.
Voisiko siksi asioita ajatella me-näkökulmasta? Mitä se hyödyttää? Mitä merkitystä sillä on? Kun asiaa ajatellaan siten, että me haluamme olla hyödyllisiä omien vahvuuksiemme tai heikkouksiemme kautta, niin eikö tämä ole tärkeää niin yksilölle, kuin yhteisölle missä toimimme? Voimmeko näin olla osa jotain itseämme ja saavutuksiamme suurempaa?
Voisiko me-näkökulma luoda merkitystä yhteisössä missä olemme? Miten me-näkökulma herättäisi henkilön joka havannoi yksinäisen ihmisen, pyytämään tätä mukaan toimintaan? Auttaisiko me-näkökulma täten yksinäistä ihmistä? Mahdollistaisiko me-näkökulma muuttamaan ja uudistamaan asioita? Muuttamaan myös itseä ja minä-näkökulmaa?
Jokaisen tulisi tehdä jotain itselle tärkeää joka päivä itselle merkittävien ihmisten kanssa. Oletettavaa on, että työyhteisössä jokainen ympärillä oleva ihminen ei ole niitä kaikkein tärkeimpiä, silti on oletettavaa, että työ on tärkeää. Olisiko tästä näkökulmasta silti hyvä tehdä tärkeitä me-näkökulman tekoja, joilla on vaikutuksia ympäristöön. Tämä luultavasti vaikuttaa myös omaan jaksamiseen ja kehittää minä-näkökulmaa rakentavasti.
Jos taas työ ei ole merkittävää, niin silloin on varmaan hyvä pysähtyä tutkimaan omia tunteita ja pyrkiä hahmottamaan mistä ne johtuvat. Tällöin voi olla hyvä miettiä, että mistä oma suhde työhön johtuu ja tehdä sen suhteen päätöksiä.
Sosiaalista tärkeysjärjestystä onkin hyvä katsoa ainakin kahdesta näkökulmasta: 1) omasta (sisäinen keskustelu) ja 2) läheisten kanssa yhteinen dialogi. Tätä kautta on mahdollista katsoa asioita myös laajemmin, vaikka organisaation tai yhteiskunnallisen näkökulman kautta.
Kun pohdit sosiaalista tärkeysjärjestystäsi, niin voit kysyä itseltäsi seuraavat kysymykset: Annatko itsellesi riittävästi aikaa keskustelulle? Mahdollistaako työpaikkasi aikaa keskustelulle tai antaa luvan mahdollisuuden sosiaaliselle “haahuilulle”? Millaisen sosiaalisen tärkeysjärjestyksen Sinä valitset?
Voit myös kuunnella tekstin täältä
#15 TYÖELÄMÄN DOMINAATTORI
Tuli mieleen kenties ja varmaankin aivan älytön ajatus, että voiko työelämää tarkastella dominan (luit aivan oikein – juuri sellaisen dominan) näkökulmasta? Löytyisikö ajatuksesta jotain järkevää ja oikeasti käytäntöön vietävää, jolla voisi kehittää johtamistaitoja työelämässä?
Alkuun lie syytä pohtia muutamia näkökulmia, jotka liittyvät tässä asemassa olevaan rooliin, vaikka ajatus älytön onkin. Vai onko sittenkään?
#14 MONIAJOA, VAI OHIAJOA?
Jos erilaisten päällekkäisten töiden ja tehtävien määrä sekä kerroksellisuus olisi tehon määrite, niin aika moni meistä niillä mittareilla on todella tehokas. Kolahtaako omalle kohdalle? Mikäli kohtuuton työmäärä ja työn käsikynkässä kulkeva aikapaine taas olisi ilmaistava jollakin sanalla, niin se olisi varmaan stressi.
Työperäiset psykososiaaliset riskit, joihin stressikin kuuluu, vaikuttavat merkittävästi organisaatioiden tuloksellisuuteen.
#13 SOSIAALINEN TÄRKEYSJÄRJESTYS?
Jokaisen tulisi tehdä jotain itselle tärkeää joka päivä. Tai pikemmin – tulee tehdä tärkeitä asioita itselle merkittävien ihmisten kanssa joka päivä. Mikä muu on merkittävää?
Mä en ole life-coach tai mindfullness valmentaja, mutta olen iän myötä oppinut nauttimaan yhä enemmän asioista joilla on itselleni merkitystä ja jotka tuottavat iloa. On toiminta sitten itsekseen touhuamista tai yhdessä tekemistä.
#12 VOIMMEKO TULLA PUOLITIEHEN?
Sivistyneessä yhteiskunnassa turvallisuus ja huolenpito kuuluu kaikkien oikeuksiin. Tämä koskee, niin henkistä, kuin fyysistä turvallisuutta. Mikäli joku ihminen on “heikommassa” asemassa, niin huolenpito on niiden vastuulla jotka ovat “paremmassa” asemassa. Onko siis joku arvokkaampi kuin toinen?
Tämä on vaivannut minua jo tovin ja koska kyseessä on ihmisten väliset suhteet, asenteet ja arvot, niin tämä on mielenkiintoinen asia.
#11 CLIFF BURTONIN TRUMPETTIFARKUT
Mitä helvettiä? Mitä tämä nyt tarkoittaa ja miten jonkun hevibasistin rötväleen farkut tähän liittyy? No, ajatushan lähti siitä, kun rupesin miettimään individualismia ja käsitettä influencer. Ensisijaisesti pohdinta heiluu tuon individualismin kentällä, mutta ehkä esimerkin kautta tuo vaikuttaja näkökulma raottuu myös. Ja miten individualismi liittyy mitenkään työnohjaukseen tai valmentamiseen?
No lähdetään nyt alkuun siitä, että kuka kumma on Cliff Burton?
#10 INNOSTUMISEN PITOVOIMA
Me ollaan varsin usein ystäväni ja kollegani Karin kanssa keskustellessa puhuttu siitä, että kun tehdään jotain asiakkaan rahoilla, niin sillä tulisi olla jonkinlainen pysyvä vaikutus ja mieluiten positiivinen sellainen. No niin varmaan kaikki näin ajattelevat – toivottavasti. Nyt viittaan erityisesti niihin tilanteisiin kun joukolla innostutaan ja saadaan ideoita. Kuitenkin arjen koittaessa nuo asiat, joista työpajassa tai retriitissä innostuttiin, valitettavan usein ja nopeasti vaipuvat unholaan…
#9 TUNTEIDEN VALTA(AKO)?
Juttelin yksitoista vuotiaan tyttäreni kanssa tunteista ja siitä miten oikeutettuja ne meille ovat. Keskusteltiin siitä miten omat tunteet ovat kritiikin yläpuolella, koska se mitä tunnet, sitä ei voi kukaan arvostella. Samaa asiaa pohdittiin työnohjaus asiakkaan kanssa, tai oikeastaan sitä miten tunteet vaikuttavat meihin ja meidän käyttäytymiseemme.
Oma kesä on mennyt hieman ristiriitaisissa merkeissä tunteiden ja tuntemisen osalta. Oli monenlaisia toiveita ja odotuksia, jotka joutuivat koetukselle.
#8 IHMINEN ON LAISKA…!?
Kova on otsikko ja aika tiukka väittämä. Mikä on laiskuutta? Voiko “laiskuus” olla itsestään ja ympäristöstään välittämistä? Milloin on hyvä olla laiska ja milloin ei? Tarkoittaako laiskuus totaalista pysähtymistä ja tekemättömyyttä? Vai onko se tila joka antaa mahdollisuuden jonkin asian suuremmoiselle oivaltamiselle? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei ole (ainakaan) oikeita tai vääriä vastauksia. Vastauksia ja näkökantoja varmaan kuinka paljon, joissa sopivuuden määrittänee tilanne.
#7 KUNNIOITTAEN TOISIAMME
Viime aikoina on tullut pohdittua, monestakin syystä, ihmisten kykyä huomioida toisia ihmisiä. Palaverit ovat kommunikaatiota, jossa lähtökohtana lie se, että huomioidaan kaikki läsnäolijat.
Eikö tämä koske yhtälailla erilaisia yhteydenpitovälineitä sähköpostista WhatsAppiin tai sosiaalisen median kanaviin? Kiireestä, ajanpuutteesta, näkemyseroista tai erimielisyyksistä huolimatta tulisi osata käyttäytyä, sekä huomioida muutkin kuin vain itsensä.
#6 HALUATKO OLLA VAPAAMPI?
Vauraus ja vapaus. Hyvinvointi ja ammattilaisuus. Nopeasti. Heti. Nyt! ovat niitä termejä, lupauksia ja unelmia, mitä sosiaalisen median kyltymättömästi ja aina valmiudessa oleva unelmatehdas tarjoaa meille päivittäin.
Erilaisia elämää ja tuloja parantavia viestejä tulvii algorytmien avittamina eri kanavista solkenaan. Erilaisia palveluita, koulutuksia tai uusia applikaatioita tarjoillaan helpottamaan elämäämme.
#5 PIRULLISIA ONGELMIA
Oon jo tovin tässä pohtinut erilaisia ongelmallisia tilanteita ja jos ihan älyttömän karkeita ollaan niin niitä on kolmenlaisia: kesyjä, sotkusia ja pirullisia. Tiedän, että tämä on kammottava ja todella yksinkertaistava yleistys, mutta lopulta me ihmiset ymmärretään helpommin asioita jotka ovat yksinkertaisia.
Kuitenkaan pirullisten ongelmien ratkaiseminen ei ole yksinkertaista, mutta ratkaisujen taustalla on kuitenkin hienot seikat,
#4 KUUNTELEMINEN JA LÄSNÄOLO
Kuunteleminen on periaatteessa helppoa. Sen kun vaan on ja kuuntelee. Sitten vastaa jos kysytään tai kommentoi jos on jotain sanottavaa. Periaatteessa just noin, mutta tosi paljon muuta.
Kuuntelemalla voit reagoida asioihin eri tavoin – kokea ne samanlaisina kuin henkilö joka asian sinulle kertoo. Tai voit tuoda esille oman näkökulmasi, joka voi olla uusi ja yllättävä, joka oletettavasti tuo mukanaan erilaisia reaktioita vastaanottajassa.
#3 ELÄMÄÄ EI VOI ELÄÄ MUITA VARTEN.
Saattaa kuulostaa karulta, karkealta ja ehkä myös itsekkäältä, mutta on silti ihan ja hyvin oikeutettu ajatus.
Dokkodo on Miyamoto Musashin vuonna 1645 kirjoittama, lähimmälle oppilalleen antama ”ohjeistus”, joka on äärimmäinen kuvaus oman elämän – tai pikemminkin tien kulkemisesta. Se sisältää 21 ohjetta, joista osa on edelleen sovitettavissa oman elämän polulla matkaamiseen.
#2 HEIKKOUDEN ROHKEUS.
Maailmassa jossa elämme menestyminen on asia jota palvotaan! Menestymistä on kyky toteuttaa ja tehdä mahdollisimman nopeasti sekä tehokkaasti asioita! “Näkemyksellisyys” ja “taito” tuoda asioita julki on eräs menestymisen tukipilareista! Arvosi määrittyy siis mahdollisesti siis sillä miten kykenevä ja tehokas olet suorittamaan asioita!
Hmmm….? Raakaa yleistystä, vaiko edes hivenen totuutta?
#1 HALUAN AUTTAA SINUA.
En tiedä onko tämä mikään Sinua kovasti eteenpäin puskeva kirjoitus – no ehkä kertoo enemmän minusta ja taustoista sekä syistä miksi ollaan tässä. Kai siinä jotain annettavaa on?
Erilaiset roolit työelämässä kohta neljänkymmenen vuoden ajalta, lehdenjakajasta tuottajaksi – työntekijästä yrittäjäksi, ovat antaneet mielestäni riittävästi perspektiiviä ja puhtia tarttua uusiin haasteisiin – ihan konkreettisesti.